Tämän vuoden ensimmäisellä puolikkaalla en ole kovin montaa työtä saanut tehtyä. Osittain se on johtunut siitä, että minulla on ollut tekeillä pari suurempaa työtä. Edes tämän kesän helteet eivät ole hidastaneet näiden isojen töiden neulomista ja virkkaamista. Ja nyt ensimmäinen näistä isommista töistä valmistui.
Ihastuin Pohjantähti-mekkoon heti, kun sen näin Novitan kannessa. Siinä vaiheessa en vielä edes tajunnut, että se on mekko vaan luulin puseroksi. Ihastus ei mennyt ohi vaan jäi mieleeni hautumaan, kunnes oli pakko hommata langat siihen. Langaksi valitsin Filcolanan Arwettan laajan värivalikoiman takia.
Viimein tämän vuoden ensimmäisenä päivänä pääsin aloittamaan. Mekko aloitettiin helmasta ja sitä varten saikin luoda lähemmäs kuusisataa silmukkaa. Alussa siis mekko eteni aika hitaasti, kun välillä neuloin ja virkkasin jotain muutakin. Toisaalta, kun helman sain lopulta valmiiksi, alkoi tuntua, että tämähän on kohta valmis, kun silmukoista kavennettiin puolet pois.
Pitkästä aikaa neuloin ohjeen mukaisesti hihat erikseen ja ompelin ne sitten paikalleen. Se onnistui yllättävän helposti, mutta edelleenkään en oikein siitä hommasta tykkää.
Mutta kyllä tuo reilun puolen vuoden neulominen kannatti, sillä mekosta tuli juuri sellainen kuin toivoinkin. Pelkäsin vähän, että helma venähtäisi kastellessa liian pitkäksi, mutta lopulta se on juuri sopivan pitkä. Ja helman rullautuminenkin loppui kastelun jälkeen. Värivalintojanikin epäilin mallitilkkua neuloessa, mutta kyllä nuo värit lopulta ihan hyvin sointuvat yhteen. Siis kaikista peloistani huolimatta lopputulos on ihana. Tulkoon vain kylmät ilmat, minä olen valmis.
