Sukkahullutuksen ensimmäisen kierroksen sukat

Innostuin tuossa helmikuun loppupuolella ilmoittautumaan Sock madness -nimiseen sukanneulonta kisaan. Kisan idea on yksinkertainen: neulotaan annetut sukkamallit mahdollisimman nopeasti ja joka kierroksella hitaimmat tippuvat kisasta pois. En usko kovin montaa kierrosta mukana pysyväni, mutta ainakin aiempien vuosien mallit olivat niin kivoja, että tämän vuoden mallien saamiseksi halusin kisaan osallistua.

Ensimmäisellä kierroksella neulomisella ei ollut vielä kovin kiire. Sukkien piti valmistua kahdessa viikkossa, että pääsee kisassa jatkoon. Vaikka en itseäni kovin nopeana neulojana pidä, niin kyllä minä nyt yhdet sukat saan kahdessa viikossa helposti neulottua. Ei siihen mennyt oikeastaan kuin viikko.

Brucie:

Tekoaika: 3.-10.3.2014

Ohje: Brucie by Amy Rapp, tällä hetkellä saatavilla vain Sock madnessiin osallistuville

Lanka: Austermann Step turkoosi (1018) 75 g

Puikot: 2.25 ja 2.5

Koko: n. 39

Fiilis: Tykkäsin tuosta tuosta toisen osion scale stitch mallineuleesta ja kantapäästä. Muuten vähän tylsät.

Linkki Ravelryn projektiin

Tämä ensimmäinen malli oli aika helppo, mutta pääsin siinäkin kokeilemaan jotain uutta. Varsinkin tuohon ennen kantapäätä olevaan scale stitch mallineuleeseen ihastuin ja sitä pitää varmaan kokeilla johonkin muuhunkin. 

Kantapää oli myös kiva ja erilainen. Tuollaista ei ole aiemmin tullut vastaan, mutta sekin oli niin hauska, että saatan kokeilla sitä myös joihinkin muihin sukkiin. Samalla idealla voisi varmaan muodostaan myös muitakin kuvioita. (Olipa muuten hankala yrittää saada hyvä kuva tuosta kantapäästä)

Vaikka tämä malli oli ihan kiva, en varmastikaan olisi sitä neulonut ilman tuota kisaa. Nyt sitten odottelen innolla seuraavaa mallia. Toivottavasti se on vielä tätäkin kivempi.

Ei uskoisi, että tämä kuva on otettu maaliskuun puolessa välissä.

Loppukiri

Kun edellisen postauksen huivi valmistui, ajattelin, että ehtisin neuloa vielä jotain ennen kisojen loppumista. Alkuperäisen suunnitelman sukat tuntuivat kuitenkin hieman liian suurelta haasteelta. Siispä tutkin hieman lankavarastoani ja päätin keksiä projektin yksinäiselle Novita Merino kerälle, joka edustaa lankavarastoni vanhinta osaa. Ravelryn malleja selatessa vastaan tuli kiva kämmekäsmalli, jonka nähdessäni heti tiesin, että nuo minun on pakko tehdä.

Sand Dollar kämmekkäät:

Tekoaika: 19.2.-23.2.2014

Ohje: Sand Dollar Mitts by Ulrike Fawns, ohje ladattavana ilmaiseksi Ravelrysta 

Lanka: Novita Merino yönsininen (170) 50

Puikot: 3

Koko: naisen

Fiilis: Nopea ja mukava projekti, vaikka lanka oli ehkä hiukan liian paksua tälle mallille. Mutta ainakin taas on yksi kerä vähemmän varastossani.

Linkki Ravelryn projektiin

Tämä oli mielenkiintoinen malli, joka aloitettiin tuosta kämmenselän keskeltä ja neulottiin pyöreänä kämmenselän peittävä kappale. Sitten neulottiin kaitale kämmenen poikki ja silmukoitiin reunat yhteen jättäen vain peukalonreikä. Lopuksi neulottiin resorit. Neuloin kumpaakin kämmekästä yhtä aikaa vaihe kerrallaan, koska pelkäsin langan loppuvan kesken. Se oli kuitenkin turha pelko. Molempien ranneresorit neuloin lopuksi yhtä aikaa, että sain kaiken langan käytettyä. Lopulta ranteista tuli paljon pitemmät kuin olisin tehnyt, jos en olisi halunnut käyttää lankaa loppuun. Mutta hyvä näin. Liian pitkä on aina parempi kuin liian lyhyt.

Näiden kämmekkäiden jälkeen en ole oikein tienyt mitä tekisin seuraavaksi. Olen vain tylsistyneenä virkannut sängynpeitteen palasia (ei enää monta puutu) ja selaillut jonossa olevia ohjeita. Kivoja malleja on kyllä vaikka kuinka paljon, mutta haluaisin mieluiten käyttää lankaa, jota löytyy valmiiksi varastostani. Lankashoppailu kun ei juuri nyt innosta. Uusimman Novitan kannessa oleva huppuhuivi kiinnostaisi ehkä eniten, mutta eihän minulla noin paksua lankaa ole. Ehkä kokeilen tehdä sen jostain vähän ohuemmasta langasta. Niin ja meninhän minä ilmoittautumaan yhteen sukkakilpailuunkin viime viikolla. Joten eiköhän täällä pian taas puikot viuhu.

Olympia neulontaa

Myös tänä vuonna osallistuin Ravelryn Ravellenic Games kilpailuun. Siinähän tavoitteena on haastaa itsensä aloittamalla jokin neuleprojekti olympialaisten avajaisten aikaan ja saada se valmiiksi ennen olympiatulen sammumista. Minä olin päättänyt osallistumisesta hyvissä ajoin, mutta valmistautuminen sujui aika huonosti. Ihan viime hetkellä vasta päätin osallistua lajeihin Scarf Super-G ja Sock Hockey. Ensin suunnittelin neulovani Triinu huivin ja käyttää samalla loppuun Wetterhoffin Silvian, joka jäi jäljelle viime kesänä neulomastani Kesähuivista. Taktiikkana oli neuloa ensin reunapitsit ja sitten keskiosaa niin pitkästi kuin lankaa vain riitti. Että tehtävästä tulisi tarpeeksi haastava, aioin neuloa myös sukat ennen olympialaisten päättymistä.

Loukkaantuminen meinasi pilata kisani heti alussa. Käteni oli avajaispäivänä niin kipeä, että neulomisesta ei tahtonut tulla mitään. Huivin sain kyllä aloitettua sinä päivänä, mutta siihen se sitten jäi. Jo siinä vaiheessa laskin tavoittettani. Olisin tyytyväinen jos saisin vain huivin valmiiksi kisojen aikana. Joka päivä neuloin huivia vähän eteenpäin. Viikon käsikipua kesti, mutta sitten se (onneksi!) loppui. Aikaa tuskaa oli yrittää olla neulomatta sen viikon aikana.

Toisella viikolla alkoikin sitten vauhti kiihtyä ja huivi valmistui tiistaina. Langankin sain melkein kaikki kulutettua, vain noin metri jäi jäljelle. Pingotusta huivi sai kuitenkin odottaa loppuviikkoon, kun odotin Neulojien yön aikana tilaamaani pingotussettiä. Vähän piti jännittää ehtiikö setti saapua ennen kisojen loppua vai ei, mutta viime hetkellä perjantaina se saapui. Ja pingotuskin luisti sitten hyvin kunnon välineillä.

Triinu

Tekoaika: 7.2.-23.2.2014

Ohje: Triinu by Nancy Bush kirjasta Pitsihuivit neuloen

Lanka: Wetterhoff Silvia murrettu pinkki (908) 51 g

Puikot: 3.5

Koko: n. 177cm x 30 cm

Fiilis: Käsikivusta huolimatta ihan kiva projekti.

 Linkki Ravelryn projektiin 

Kisani eivät olleet vielä huivin valmistuttua ohi, vaan vielä oli aikaa loppukiriin. Mutta siitä lisää myöhemmin. 

Taskutakki

Niin kuin viime viikolla kerroin, osa lapaskilpailusta voittamistani langoista on muuttanut muotoaan. Voitin kilpailusta kilon Nalle Taikaa. Väriä ei ollut vaikea valita, kun olin jo vähän ihaillut violetin kirjavaa Taikaa. Suurimmaksi ongelmaksi muodostui mitä minä niistä tekisin. Pidän eniten palmikoiden ja pitsin neulomisesta (niin kuin varmaan olette huomanneet), mutta pitsit ja palmikot tahtovat mennä vähän hukkaan kirjavassa langassa. Sitten muistin Veera Välimäen Taskutakin. Se vaikutti juuri sopivalta mallilta tälle langalle.

Taskutakki:

Tekoaika: 17.1.-6.2.2014

Ohje: Taskutakki by Veera Välimäki Modasta 6/2013, löytyy myös Veeran kirjasta Lankaleikki

Lanka: Novita Nalle Taika kirjava liila (853) 385 g

Puikot: 3.5 etureunan resoriin, 4.5 etuliepeisiin ja 4 takaosaan ja hihoihin

Koko: M

Muokkaukset: En lisännyt ollenkaan silmukoita etukappaleisiin kaarrokkeen lisäysten yhteydessä, hihoja erottaessa loin 6 silmukkaa kainaloihin.

Fiilis: Tästä tuli ihana ja tämän neulominen oli mielenkiintoista.

Linkki Ravelryn projektiin

Tämä olikin ensimmäinen Veeran malli jonka neuloin. Mutta ei varmasti jäänyt viimeiseksi. Takin rakenne oli niin mielenkiintoinen, ettei sen neulominen käynyt missään vaiheessa tylsäksi, vaikka se olikin suurimmaksi osaksi vain sileää neuletta. Mahtui tuohon malliin kyllä muutama ongelma kohtakin. Ohjeen mukaan kaarroketta neuloessa silmukoita olisi pitänyt lisätä myös tuohon etuosaan. Niin tehtäessä takkiin olisi muodostunut valtavat kainalopussit. Lopulta päädyin jättämään etuosan lisäykset kokonaan tekemättä. Näin takki istuu hyvin päälleni.

Tykkään tästä takista oikein kovasti. Juuri tälläistä ihan perustakkia tarvitsinkin. Ja väri on aivan ihana.

Novitan lapaslehti

Viime tiistaina tuli mukavaa postia, kun sain Novitan viikko sitten ilmestyneen lapaslehden. Hauskinta lehdessä oli se, että sieltä löytyi myös ohje minun suunnittelemiin Tähtitaivaslapasiin. Siis niihin lapasiin, joilla osallistuin viime syksynä Novitan ja Yhteishyvän lapaskilpailuun ja jotka sijoittuvat kilpailussa kolmansiksi.

Lehdessä oli myös paljon muita kivoja lapasmalleja ja olen aika varma, että ainakin osa näistä seuraavista malleista päätyy jossain vaiheessa puikoilleni. Seuraavaksi luvassa joitain suosikkejani lehdestä.

 Erityisesti ihastuin noihin yllä olevassa kuvassa vasemmalla puolella oleviin Ruusulapasiin. Ne on aivan pakko neuloa jossain vaiheessa. Kannattaa myös käydä tutustumassa Ruusulapasten suunnittelijan blogiin, Kardemumman taloon, jossa saa aina ihailla hyvin kauniita neuleita.

 Noilla nostetuilla silmukoilla muodostettu kuvio on hieno. Enkä ole tuota tekniikkaa ehtinyt vielä kokeilla.

Vasemmalla puolella olevien Kohoneuleisten lovikkalapasten mallineule näyttää kivalta. Ja nuo oikean puoleiset Kukkalapaset olisivat olleet suosikkini lapaskilpailun finaaliin päässeistä lapasista, jos omat lapaseni eivät olisi siellä olleet.

Lammaslapaset ovat hauskat. Jotenkin tuosta kuviosta tulee mieleeni Late Lammas.

Muita lapaslehden malleja pääsee katsomaan Novitan sivuilla täällä.

Kun tuohon lapaskilpailuun päästiin, niin tällä hetkellä minulla onkin puikoilla siitä voittamani lanka. Yllä pieni maistiainen siitä mitä on luvassa. Jospa viikonpäästä pääsisin esittelemään tämän neuleen kunnolla. Hihat pitäisi vielä jaksaa neuloa.

Sukka innostus jatkuu

Viime vuonna alkanut sukkien neulomisinnostus ei tunnu laantuvan tänäkään vuonna. Ja mikäpä siinä, kun sukkalankoja löytyy varastosta aika paljon ja sukkamalleja on useita jonossa odottamassa toteutusta. Ensimmäisinä sukkina pääsi tänä vuonna puikoille Cookie A:n  malli Stalagmite.

Stalagmite:

Tekoaika: 5.-15.1.2014

Ohje: Stalagmite by Cookie A. kirjasta  Sukkia. Rakkaudella.

Lanka: Sandnes Garn Sisu violetti (5226) 93 g

Puikot: 2.5

Koko: S

Fiilis: Kivat sukat. Langan halkeilu otti vähän päähän palmikoita tehtäessä.

Linkki Ravelryn projektiin.

Tämä oli kiva malli neuloa. Kuvio oli sen verran looginen, että sen oppi nopeasti muistamaan, mutta silti sen verran haastava, ettei neulominen muuttunut missään vaiheessa tylsäksi. Varsinkin tuo kantalappu oli suosikkikohtiani mallissa. Pidän siitä miten mallineule jatkuu kantalappuun asti, kunnes vaihtuu perinteiseksi vahvistetuksi neuleeksi.

Ainoa ärsyttävä asia tämän neuleprojektin kohdalla oli langan halkeilu. Palmikoita vääntäessä oli välillä vaikea saada kaikkia säikeitä mukaan puikoille. Muuten kyllä tykkään Sisusta sukkalankana. Se on ihanan pehmeää ja saan sillä melko siistiä joutinneuletta aikaiseksi, toisin kuin esimerkiksi DROPSin Fabelilla.

Sukkalaatikko alkaa olla jo aika täynnä, joten seuraavana puikoille pääsi jotakin muuta kuin sukkia.

Kukkia talven keskelle

Vuosi vaihtui minulle pikku näpertelyn parissa. Ennen joulua innostuin järjestelemään käsityötarvikkeitani. Siinä samalla huomasin, että minulle on alkanut kertyä nappeja. Niitä tuntui löytyvän joka paikasta. Se sai minut toteuttamaan pitkään suunnitelmissa olleen rasian tuunauksen.

Nappirasia:

Tekoaika: 28.12.2013-11.1.2014

Ohje: omasta päästä, kukkien ja lehtien ohjeet löytyvät Lesley Stanfieldin kirjasta Anna kaikkien kukkien kukkia

Lanka: Nallen, Maijan ja Woolin jämiä yhteensä 65 g

Virkkuukoukku: 3 

Puikot: 3

Koko: n. 19 cm x 12 cm

Fiilis: Ihan O.K. tuosta tuli. Ideaa voisi ehkä kehitellä vielä paremmaksi.

Linkki Ravelryn projektiin. 

Aino-jäätelörasiat ovat jo pitkään houkutelleet minua tuunamaan niistä jonkinlaisia säilytysrasioita. Nyt lähdin kokeilemaan yhtä ideaani, joka on pyörinyt mielessäni jo monta vuotta. Samalla tarkoituksena oli kuluttaa pois jämälankoja. Loppujen lopuksi sain vain violetin pikkukerän kulutettua loppuun. Muut kerät jäivät vielä nurkkiin pyörimään. Käytännössä virkkasin tuohon rasian ympärille tuollaisen suojuksen, jolla peitin kaikki rasian alkuperäiset merkinnät. Kanteen virkkasin ja neuloin kukkia mahdollisimman paljon ja liimasin paikoilleen. Kukkien asettelu ja liimaaminen tuntui olevan kaikkein vaikeinta tässä projektissa.

Huomasin tuossa tehdessä, että kukkien virkkaaminen on paljon mukavampaa kuin neulominen. Virkatessa kukat voi usein tehdä suoraan muotoonsa, kun taas neuloessa kukkien kokoaminen vaatii paljon enemmän vaivaa. Puhumattakaan siitä kuinka paljon enemmän neulotuissa kukissa jää langanpäitä pääteltäväksi. Täytyypä muistaa tämä seuraavan kerran, kun innostun kukkia näpertelemään.

Nappirasiasta tuli loppujen lopuksi ihan kiva. Tehdessä syntyi myös uusia ideoita miten näitä rasioita voisi tuunata. Sitä paitsi tarvitsisihan esimerkiksi helmi- tai nauhavarastoni omat rasiansa. Minusta tuntuu, että tällaisia rasioita tullaan näkemään täällä vielä lisää.