tiistai 12. lokakuuta 2021

Makrame tyyny

 Aikaisemmin tänä vuonna kokeilin makramea avaimenperään. Ja heti perään kesällä aloitin makrametyynyn, johon hankin tarvikkeet viime vuonna. Kudetta tyynyä varten leikatessa oli vähän tunne, että hyppäsin  heti syvään päähän. Niitä kudepätkiä, kun tarvittiin jopa 64 kappaletta. Niitä leikellessä meni hiukan aikaa.

Itse tyynyn solmeilu oli hurjan hauskaa, eikä edes kovin vaikeaa. Koko tyynyä varten tarvittiin vain kolmea eri solmua: surmansilmukkaa, jolla langat sidottiin tankoihin solmeilua varten, kaksoistasosolmua, jolla pääosa tyynyä solmittiin ja merimiessolmua, jolla tyynyn päät solmittiin yhteen. Langat jaettiin kahdelle eri tangolle ja solmuja tehtiin spiraalimaisesti niin, että lopussa auki oli vain ylä ja alareuna (tai käytännössä sivureunat).

Solmin tyynyn valmiiksi parissa viikossa heinäkuussa, mutta sitten tyyny jäi tauolle pariksi kuukaudeksi. Silloin oli kiire poimia marjoja ja samalla pohdin, mistä saisin sisätyynyn. Lopulta ompelin sen vanhasta ja lakanasta ja äidiltä löytyi vanua sen täytteeksi. Sen jälkeen, kun tarvikkeet sisätyynyyn löytyi, loppu sujui nopeasti. Sisätyynyn ompelussa ei kauan nokka tuhissut ja sitten jäljellä olikin vain tyynyn päiden hapsujen solmiminen yhteen ja hapsujen tasoitus. 

Hapsuista en ihan tasaisia saanut, mutta käytännössä ne taitavat olla suurimman osan ajasta ihan sotkussa, joten kukaan ei varmaan edes huomaa pientä epätasaisuutta. Muuten kyllä tykkään tyynystä. Koristetyynyjä meidän asunnossa ei vielä olekaan yhtään, joten olikin jo korkea aika tehdä ensimmäinen.

Makrametyyny:

Ohje: Leinikki-makrametyyny by Sanna Peltoluhta, Lankava
Tekniikka: makrame¨
Koko: 45 cm x 45 cm
Lanka: Paulina punoskude pinkki 1614 g
Tekoaika: 8.7.-7.10.2021 

maanantai 27. syyskuuta 2021

Floralia sukat

 Kesällä siskoni kehui hänelle neulomiani Meduusa ja Nightingale sukkia, että ne ovat mukavan tuntuiset jalassa. Näitä sukkia yhdistävä tekijä on niissä käytetty lanka. Molemmissa olen käyttänyt Viking of Norways merkkistä Nordlysiä. Kun sisko vielä halusi uudet sukat kyseisestä langasta, ei auttanut muu kuin tilata sitä. Malliksi valikoitui Nightingalen suunnittelijan toinen malli Floralia.

Ohje oli mielestäni vähän ärsyttävä. Minulla on nykyään tapana lukea sähköisiä ohjeita kännykältä Knit Companion sovelluksella. Tässä ohjeessa tekstit ja kaaviot olivat eri tiedostossa, joten niiden välillä joutui sitten hyppimään, mikä oli aika hidasta. Onneksi aika pitkälle pärjäsi pelkästään kaavioiden avulla. Ja aika paljon minä muokkasin mallia itselleni mieleisemmäksi. Esimerkiksi kärjen muokkasin pyöreämmäksi lisäämällä aluksi silmukoita joka kerroksella. Lisäksi kiila- ja pohjelisäykset tein aikalailla oman mielen mukaan. Kantapään tein ohjeen mukaan, mutta siitä tuli aika iso. Nyt en kuitenkaan jaksanut alkaa miettimään miten siitä olisi saanut pienemmän.

Malli oli aika haastava ja koko ajan sai kaaviota seurata. Pitkiä langanjuoksujakin oli paljon. Tikapuu-tekniikka olikin loistava tekniikka langanjuoksujen sitomiseen tässä mallissa. 

Sukista tuli kivat ja tuntui ne siskollekin kelpaavan. Sisko myös huomasi, että sukista tuli ihan minun väriset ja siinä hän on aivan oikeassa. Hänen onnekseen hänellä on isompi jalka kuin minulla. Nämä sukat ovat siis minulle hiukan liian isot. Muuten nämä olisivat kyllä kelvanneet omiin jalkoihinikin.

Floralia:

Ohje: Floralia by Vintage Purls
Tekniikka: neulominen
Kenelle: siskolle
Puikot: 2.5 mm
Lanka: Viking of Norway Nordlys Musta (903) 91 g ja Blue Cerise (970) 83 g
Tekoaika: 4.8.-16.9.2021
Linkki Ravelryn projektiin: Floralia

tiistai 21. syyskuuta 2021

Sophien universumi

Sophie's Universe peiton ohje julkaistiin pala kerrallaan vuonna 2015. Silloin seurasin peiton etenemistä sivusta, mutta malliin ihastuin jo silloin. Pari vuotta sitten halusin uuden sängynpeitteen ja päätin virkata sitä varten juuri Sophie's Universe-peiton. 


Peitto alkoi jämälankatyönä, johon oli tarkoitus upottaa mahdollisimman paljon 7 veljestä ja muita vastaavan paksuisia jämälankoja varastostani. Alussa se toimi hyvin, kun kerrokset eivät olleet kovin pitkiä. Mutta kerros kerrokselta ne pitenivät ja lopulta jouduin ostamaan myös aika paljon uusia lankoja peittoa varten. Valitsin peiton vallitsevaksi väriksi violetin ja siksi käytin paljon 7 veljeksen syreeni ja munakoiso sävyjä. Projektin pitkittyessä jännitin aina uuden lankakartan ilmestyessä vieläkö kyseiset sävyt ovat mukana. Tämän vuoden alussa ne sitten poistuivat lankakartasta. Hiukan paniikissa hamstrasin sitten niitä värejä, kun niitä vielä vastaan tuli. Onneksi löysin niitä tarpeeksi, että ne riittivät vielä peiton reunukseenkin. Ja kumpaakin väriä jäi vain vajaa kerällinen yli. 


Vuosina 2017-2018 virkkasin Kalevala peiton ja samalla opin paljon uutta virkkaamisesta. Siitä oli paljon hyötyä tämän projektin kanssa sillä aika lailla kaikki käytetyt virkkaustekniikat olivat jo tuttuja. Mutta aika monta erilaista tekniikkaa tähänkin peittoon mahtui. 

Halusin peitosta nimenomaan sängynpeitekokoisen ja siksi virkkasin keskusneliön jälkeen pienempiä ekstrapaloja 62 kappaletta. Tai oikeastaan jouduin virkkaamaan ekstrapaloja 63 kappaletta. Ekstrapaloja, kun oli kahta eri mallia ja halusin, että joka toinen pala on toista ja joka toinen toista mallia. Ensin virkkasin molempia paloja saman verran. Kun sitten suunnittelin missä järjestyksessä kiinnittäisin palat yhteen huomasin, että en saa paloja haluamaani järjestykseen, jos en virkkaisi vielä yhtä palasta niin, että toisenlaisia palasia on kaksi enemmän kuin  toisia. Yksi virkattu palanen siis jäi tästä peitosta yli. Palojen värit mietin niin, että toisen mallin  palat ovat enemmän punasävyiset ja toisen malliset sinisävyiset. Näihin paloihin oli hyvä upottaa kaikki pienet jämälankanöttöset.


Kun kaikki palaset oli yhdistetty virkkasin vielä koko peiton ympäri reunuksen. Siinä vaiheessa peitto oli jo niin iso, että sen käsittely oli jo hieman hankalaa. Puhumattakaan siitä, että oli kesä ja lämmintä. Vuoden 2020 kesällä pidin suosiolla peitonvirkkauksesta hiukan taukoa, mutta viime kesänä peiton valmistuminen oli jo niin lähellä, että kuumuudesta huolimatta virkkasin vain eteenpäin. Kesän aikana sain peiton virkkauksen osalta valmiiksi, mutta totesin sen tarvitsevan vielä pingotusta. Sille sopivan paikan löytämänen oli kuitenkin hankalaa ja siksi sen tekeminen jäi useammaksi viikoksi. Vasta viime viikolla, kun sain olla pari päivää yksin kotona, sain pingotettua peiton ja nyt se on viimein käytössä.


Melkein kaksi vuotta peiton virkkaamiseen meni, mutta lopputulos on upea. Ja lankavarastostanikin katosi mukavasti vanhoja keränloppuja. 7 veljeksen paksuisia lankoja jäi jäljelle vain pari peittoa varten ostamaani vajaata kerää sekä pari keränloppua, jotka eivät väreiltään peittoon sopineet. Lankaa kului yhteensä lähes 4 kiloa. Kyllä tämä projekti oli kaiken vaivan arvoinen.


Sophie's Universe -peitto

Ohje: Sophie's Universe CAL by Dedri Uys
Tekniikka: virkkaaminen
Lanka: Novita 7 veljestä, Gjestal Janne, Novita Suomivilla ja muita vastaavan paksuisia lankoja yhteensä 3897 g
Virkkuukoukku: 5 mm
Koko: n. 200 cm x 240 cm
Tekoaika: 20.11.2019-14.9.2021
Linkki Ravelryn projektiin: Sophie's Universe

lauantai 11. syyskuuta 2021

Jännittävä Kajo mysteerihuivi

Varma syksyn merkki on Anna Johannan mysteerihuivi. Olen ollut mukana joka vuosi ja nyt on neulottu jo Shake it up, Hummingbird ja Entanglement. Pakko siis oli tänäkin vuonna lähteä mukaan neulomaan Kajoa. Tänä vuonna tilasin huivia varten kootun lankasetin. Minun valitsemani väriyhdistelmän nimi on Nocturnal Neptune.

Anna Johannan mysteerihuivit ovat siitä kivoja, että ne ovat hyvin yllätyksellisiä. Niin tänäkin vuonna. Huivi alkoi aika tavanomaiseen tapaan neulomalla puoli ympyrä. Mutta sitten vaihdettiin yllättäen neulomissuuntaa ja samalla pääteltiin puoliympyrän silmukat. Puolivälissä väri vaihdettiin vaaleasta tummaan raidoittamalla jonkin aikaa molempia värejä. Tässä osiossa hauskinta oli, että aina kahden kerroksen värein heitettiin noppaa ja jos sai kuutosen seuraavat kaksi kerrosta neulottiin kontrastivärillä. Se oli jännittävää, vaikka välillä kuutosia ei meinannut tulla ollenkaan ja lopussa niitä tuli aivan liikaa, kuten kuvasta voi huomata (tummaan päähän tuli aika paksu lila raita).

Seuraavaksi huiviin neulottiin jännät siivekkeet toiseen päähän tummalla ja toiseen vaalealla langalla. Tässä vaiheessa piti olla tarkkana. Pienikin virhe silmukkamäärässä aiheutti sen, että silmukat loppuivat liian aikaisin. Ja jos teki virheen sitä ei tietenkään huomannut ennen kuin lopussa. Toisessa siivekkeessä minulta unohtui yksi lisäys, jonka onneksi pystyn korjaamaan lisäämällä yhden ylimääräisen kerran viimeisillä kerroksilla.

Kaiken tämän jännityksen jälkeen loppu huivi syntyi melko kivuttomastia. Ensin neulottiin kontrastivärillä kolmio rivi huivin alareunaan. Sitten pääväreillä neulottiin kivaa siksak-kuviota. Silmukat pääteltiin tuppilo päättelyllä ja samalla jokaisen alareunan huippuun neulottiin pieni lenkki.

Tänäkin vuonna valmis huivi on ihana. Ja tämä oli vielä kaikesta jännityksestä huolimatta tosi mukava neuloa. Varmasti olen mukana taas ensi vuonna neulomassa mysteerihuivia.

Kajo: 

Ohje: Kajo by Anna Johanna
Tekniikka: neulominen
Puikot: 3.5 mm
Lanka: Fru Valborg Merino Single värisetti Nocturnal Neptune, väri 1 90g, väri 2 79g ja väri 3 75g
Tekoaika: 6.8-6.9.2021
Linkki Ravelryn projektiin: Kajo

keskiviikko 18. elokuuta 2021

Seleste teepaita

 Minä en yleensä ehdi mukaan mihinkään neuletrendeihin, vaan teen niitä aina monta vuotta muiden jälkeen. Nyt kuitenkin tapahtui sellainen ihme, että neuloin jotain mitä "kaikki muutkin" ainakin Instagramissa neulovat. Neuloin nimittäin Seleste-teepaidan.

Seleste teepaidassa on kaunis pitsikaarroke, jossa tehdään myös aika monta nyppyä. Kaarrokkeen neulominen olikin niiden takia aika hidasta. Mutta kun kaarroke valmistui loppu neule syntyi ihan huomaamatta.

Tykkään kovasti siitä miten paita aloitettiin putkimaisella aloituksella, jolla syntyy kaunis efekti, että silmukat jatkuvat nurjalle puolelle. Myös helman ja hihojen silmukoiden päättelyyn ehdotettiin sewn tubular bind off -tekniikkaa, jolla syntyy samanlainen efekti. Ne tekevät paidasta viimeistellyn näköisen.

Langaksi tähän paitaan halusin jotain lankaa, joka sisältää pellavaa. Vaihtoehtoja oli useampi, mutta lopulta päädyin Järbon Coliniin, koska sitä sai nettikaupasta, josta olin tilaamassa lankaa siskon sukkiin ja siinä oli vaihtoehtona tämä kaunis liila sävy. Lanka osoittautui aika pöllyäviksi. Neulottuani joka paikka oli täynnä pientä höytyvää. 

Olen ihaillut Sari Nordlundin neulemalleja jo kauan, mutta nyt minulla taitaa olla aika buumi menossa hänen malleistaan. Ensin valmistui Pohjantähti-mekko ja nyt heti perään Seleste teepaita. Moni muukin hänen mallinsa houkuttelisi, enkä ole vielä edes päässyt tutkimaan hänen uutta kirjaansa. Ehkä kuitenkin nyt seuraavaksi neulon jotain jonkun muun suunnittelemaa.

Seleste teepaita

Ohje: Seleste Tee by Sari Nordlund
Tekniikka: neulominen
Koko: 3
Puikot: 3.5 mm ja 3 mm resoreissa
Lanka: Järbo Colin usvainen liila (28109) 271 g
Tekoaika: 13.7.-4.8.2021
Linkki Ravelryn projektiin: Seleste Tee

torstai 29. heinäkuuta 2021

Reisitaskuhousut

 Keskeneräisten käsitöitteni valmiiksi saattaminen jatkui. Pohjantähti-mekon jälkeen ompelin valmiiksi housut, jonka kaavat leikkasin kankaasta jo helmikuussa. Ja näidenkin housujen ompelua aloin suunnittelemaan jo lähes vuotta aiemmin heti ohjeen ilmestyttyä Suuressa Käsityölehdessä 3/2020. Kankaankin hommasin jo silloin, mutta jotenkin niiden aloittaminen taas jäi.

En muista koskaan onnistuneeni kovin hyvin housujen ompelussa. Ajattelin, että ehkä tämä malli olisi riittävän yksinkertainen, että saisin käyttökelpoiset housut. Housuissa on takana kuminauhavyötäröllä, joten sen suhteen koko ei ollut niin tarkka, enkä joutunut ompelemaan vetoketjuja tai nappeja. Kiva yksityiskohta mallissa oli reisitaskut.


Ohje ei kuitenkaan ihan priimaa ollut. Reisitaskujen paikkaa en kaavasta kovasta etsimisestä huolimatta löytänyt. Siksi housut jäivät joksikin aikaa tauolle, kun taskut olisi pitänyt ommella paikalleen. Toinen ongelma oli kuminauhan pujottaminen takavyötärölle. Ohjeen mukaan tehtynä ainakin minun oli vaikea saada leveä kuminauha pysymään suorassa. Ja edelleen housuja päälle pukiessa se pyrkii menemään kierteelle. Täytyy hommata vähän käyttökokemusta, että voin päättää häiritseekö se niin paljon, että sille pitäisi tehdä jotain.

Aivan viimeiseen asti arvoin haluanko lahkeisiin ohjeen mukaisesti kuminauhat. Lopulta jätin ne pois. Minusta tuntuu, että suorat lahkeet olisi käytännöllisemmät.


Housuista tuli lopulta käyttökelpoiset. Ja hyvä niin, sillä uusille housuille olikin tarvetta.

Reisitaskuhousut

Malli: Housut by Kaisa Ojaniemi lehdestä Suuri Käsityö 3/2020
Tekniikka: Ompelu
Kangas: Hiukan joustava housukangas
Koko: 44
Tekoaika: 7.2.-16.7.2021

torstai 22. heinäkuuta 2021

Pohjantähti-mekko

 Tämän vuoden ensimmäisellä puolikkaalla en ole kovin montaa työtä saanut tehtyä. Osittain se on johtunut siitä, että minulla on ollut tekeillä pari suurempaa työtä. Edes  tämän kesän helteet eivät ole hidastaneet näiden isojen töiden neulomista ja virkkaamista. Ja nyt ensimmäinen näistä isommista töistä valmistui.

Ihastuin Pohjantähti-mekkoon heti, kun sen näin Novitan kannessa. Siinä vaiheessa en vielä edes tajunnut, että se on mekko vaan luulin puseroksi. Ihastus ei mennyt ohi vaan jäi mieleeni hautumaan, kunnes oli pakko hommata langat siihen. Langaksi valitsin Filcolanan Arwettan laajan värivalikoiman takia.

Viimein tämän vuoden ensimmäisenä päivänä pääsin aloittamaan. Mekko aloitettiin helmasta ja sitä varten saikin luoda lähemmäs kuusisataa silmukkaa. Alussa siis mekko eteni aika hitaasti, kun välillä neuloin ja virkkasin jotain muutakin. Toisaalta, kun helman sain lopulta valmiiksi, alkoi tuntua, että tämähän on kohta valmis, kun silmukoista kavennettiin puolet pois.

Pitkästä aikaa neuloin ohjeen mukaisesti hihat erikseen ja ompelin ne sitten paikalleen. Se onnistui yllättävän helposti, mutta edelleenkään en oikein siitä hommasta tykkää. 

Mutta kyllä tuo reilun puolen vuoden neulominen kannatti, sillä mekosta tuli juuri sellainen kuin toivoinkin. Pelkäsin vähän, että helma venähtäisi kastellessa liian pitkäksi, mutta lopulta se on juuri sopivan pitkä. Ja helman rullautuminenkin loppui kastelun jälkeen. Värivalintojanikin epäilin mallitilkkua neuloessa, mutta kyllä nuo värit lopulta ihan hyvin sointuvat yhteen. Siis kaikista peloistani huolimatta lopputulos on ihana. Tulkoon vain kylmät ilmat, minä olen valmis.

Pohjantähti-mekko

Malli: Pohjantähti-mekko by Sari Nordlund lehdestä Novita talvi 2020
Tekniikka: Neulominen
Lanka: Filcolana Arwetta valkoinen (100) 211 g, violetti (194) 373 g, vaalenapunainen (186) 52 g ja luumu (153) 53 g
Puikot: 2.5 mm ja 3 mm
Koko: L
Tekoaika: 1.1.-13.7.2021
Linkki Ravelryn projektiin: Pohjantähti

maanantai 7. kesäkuuta 2021

Metsä takin helmassa

 Ensimmäiseksi neuleeksi, jonka neuloin Anna Johannan upeasta Onnensäikeitä-kirjasta, tuli Woodland takki. Valitsemani värit olivat itselleni hiukan epätyypilliset, mutta inspiroiduin Instagramissa nimimerkin sannila_ tyylikkäästä Woodlandista. Valitsin siis väreiksi mustaa ja vaalean harmaata. Ajattelin myös, että voisin takkia käyttää mahdollisesti lisälämmikkeenä väitöspäivänä, väitöskirjani aihe kun liittyi metsiin. Väitöspäivänäni oli kuitenkin kesäisen lämmintä, joten villatakille ei ollut tarvetta. Ja ei takki lopulta edes ehtinyt valmistua väitöspäivääni mennessä.

Halusin takista tyköistuvamman kuin ohjeessa ja siksi valitsin koon XS, jossa väljyyttä jäi n. 10 cm. Hihan leveyden otin koosta M. Hiukan myös pidensin vartalonpituutta, vaikka jätinkin sen vielä aika lyhyeksi.

Parasta, mutta myös haastavinta tässä takissa oli helman kirjoneule. Siinä sai kyllä koko ajan kaaviota tuijottaa. Plussaa kuitenkin siitä, että kaavioon oli yli 5 silmukan yhden värisiin alueisiin merkitty, montako silmukkaa kyseisellä värillä tehtiin. Eipä tarvinnut koko aikaa laskea montako ruutua nyt tehdään mustalla tai harmaalla. Oli kiehtovaa seurata kuinka kuvio alkoi muodostua ja mitä eläimiä puiden sekaan ilmestyy.

Takki neulottiin pyörönä ja steekattiin lopuksia auki. Leikkuureunat viimeisteltiin voileipätekniikalla, jossa neulottiin napituskaitaleet leikkuureunan molemmille puolille ja sitten kaitaleiden silmukat neulottiin yhteen niin, että leikkuureuna jäi kaitaleiden väliin piiloon. Lopuksi kaitaleiden reunaan ja pääntielle neulottiin i-cordia. Lopputuloksesta tuli todella siisti. 

Takista tuli ihana. Vaatekaapistani puuttuikin tällainen kiva musta takki. 

Woodland:

Malli: Woodland by Anna Johanna kirjasta Onnensäikeitä
Koko: XS
Tekniikka: neulominen
Puikot: 3 mm
Lanka: Pirkanmaa kotityö Pirkkalanka musta (119) 203 g ja vaalean harmaa (201) 52 g
Tekoaika: 2.4.-17.5.2021
Linkki Ravelryn projektiin: Woodland

maanantai 31. toukokuuta 2021

Täydellinen musta laukku?

 En tehnyt väitöstilaisuuteen vain mekkoa. Totesin tarvitsevani sinne myös pienen laukun, jossa avaimet ja kännykkä kulkisivat tyylikkäästi mukana. Vaikka mekossa oli taskut, ei se näyttänyt kovin hyvältä, kun tungin kännykän toiseen niistä. Sopivaa laukkua ei ollut valmiina, joten päätin virkata sellaisen, sillä vieläkään kaupoissa juokseminen ei innostanut.

Malliksi valitsin Lion Brand Yarnsin Perfect Purse laukkuohjeen. Käyttämäni lanka, jonka tietenkin hankin ennen mallin valintaa, oli paljon ohuempaa kuin ohjeen lanka. Siksi jouduin itse säätämään silmukkamäärät sopivaksi. Ihan täysin en muutenkaan ohjetta noudattanut muuten kuin mallivirkkausten osalta. Tein laukusta enemmän kolmiulotteisen kiinnittämällä olkahihan päät laukun sivukappaleiksi. Olkahihnasta tuli tietenkin liian pitkä, joten jouduin lyhentämään sitä piilottamalla pikku pätkät olkahihnaa laukun sisälle. Ompelin laukkuun vielä vuoren mekosta yli jääneestä kankaasta, että lenkit jäi piiloon.



En nyt tiedä tuliko laukusta nimen mukaisesti täydellinen, mutta kiva pikku laukku se on joka tapauksessa. Sinne mahtuu juuri sopivasti kännykkä ja jotain muuta pikku sälää. Hiukan vain liian kiire tuli myös laukun kanssa. Vuoren sain ommeltua paikalleen vasta viimeisenä iltana ennen väitöstä. Miksi kaikki pitää aina jättää viime tippaan?


Perfect Purse

Ohje: Perfect Purse by Lion Brand Yarn
Tekniikka: Virkkaaminen
Virkkuukoukku: 3.5 mm
Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo musta (1990) 106 g
Koko: n. 23 cm x 18 cm
Tekoaika: 3.-13.5.2021

tiistai 25. toukokuuta 2021

Väittelymekko

Tämä kevät on ollut minulle aika kiireistä aikaa. Väittelin nimittäin tohtoriksi toukokuun puolessa välissä. Väittelytilaisuudessa on aika tiukka pukukoodi ja siksi tarvitsin sinne uuden mekon. Sopivan mekon etsiminen kaupoista ei innostanut ja siksi päätin  ommella väitöstilaisuuteen sopivan mekon. 


Mekon malliksi valitsin Forget me not patternsin Valerie -mekon. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ompelin englannin kielisen mallin mukaan ja se hiukan pelotti aluksia. Ohjeen ostettuani huomasin kuitenkin ohjeen olevan todella selkeä ja jokaisesta vaiheesta oli vielä kuva. Parissa vaikeassa kohdassa oli vielä linkki video-ohjeistukseen. Ompelusanastokaan ei ollut niin vierasta kuin pelkäsin. Yhtä kaavaa mietin kaavoja leikellessäni, että mikä se on. Mutta Suuri ompelukisa -ohjelmaa katsoessani sekin kaava sai merkityksen. Tuo ohjelma on kyllä nykyään yksi lemppareistani. Se inspiroi ompelemaan.


Koska halusin onnistua mekon ompelussa ja saada sopivan kokoisen mekon, ompelin ensin mallikappaleen lakanakankaasta. Sen perusteella lyhensin hihoja parilla senttillä ja lisäsin helmaan hiukan pituutta.


Vaikeinta mekon ompelussa oli kankaan liukkaus. Valitsin kankaaksi viskoosia ja sehän oli todella liukasta. Varsinkin mekon silitys oli vaikeaa, kun mekko ei tahtonut pysyä pienellä silityslaudallani. Toinen ongelma mekon ompelussa oli kiire. Sen seurauksena ompelin toiseen hihansuuhun napinläven väärään reunaan. Hetken aikaa piti miettiä, mitä nyt. Lopulta purin irti kalvosimen, johon ompelin napinläven väärin ja tein sen uudestaan. Onneksi ehdin sen tehdä, sillä näin mekosta tuli hyvä.


Tämä malli oli tosi kiva. Ensinnäkin siinä on taskut! Hihat ovat raglanhihat, joiden ompeleminen oli helppoa. Takana on piilovetoketju, jonka ompelu jännitti etukäteen, mutta se sujui ihan ongelmitta. Mekosta tulikin oikein kiva ja se palveli hyvin väitöstilaisuudessani. Ja varmasti tällaiselle mustalle mekolle on käyttöä myös myöhemmin. Kuvissa vilahtaa myös virkkaamani laukku, josta lisää seuraavalla kerralla.

Valerie mekko

Ohje: Valerie dress by Forget me not patterns
Tekniikka: Ompelu
Koko: yläosa 36 ja alaosa 38
Kangas: Viskoosikangas Castello
Tekoaika: 13.4.-12.5.2021

keskiviikko 10. maaliskuuta 2021

Sukka-Finlandia 2021: Linnan portilla

 Tämän vuoden Sukka-Finlandian viimeisellä etapilla neulottiin kauniit kirjoneulesukat. Myös tällä etapilla jouduin pohtimaan jonkin aikaa haluanko nämä sukat neuloa. Mutta, kun päätin sukat aloittaa, alkoi haastava osuus, värien valinta. Näihin sukkiin tarvittiin neljää eri väriä ja olipa haastavaa löytää hyvin yhteensopivat värit. Olen kuitenkin tyytyväinen näihin väreihin, jotka valitsin.

Kuvan perusteella ajattelin näiden sukkien olevan helppoa neulottavaa. Ongelmia kuitenkin tuli. Ensinnäkin ohjeessa käytetyt lisäykset ja niistä käytetyt lyhenteet eivät olleet ehkä niitä tavallisimpia ja se aiheutti minulle hiukan ongelmia. Erityisesti kantapää oli yllättävän haastava. Ongelmaksi siinä aiheutti mihin ja millä värillä kantapään lisäykset piti tehdä. Onneksi olen vähän hitaampi neuloja ja siksi osasin hiukan varautua ongelmiin Ravelryn kysymysketjun perusteella. En siis ollut ainoa, jolla oli siinä kohden ongelmia. Kaikesta varautumisesta huolimatta tein lisäykset ensin väärin. Onneksi huomasin pian, missä meni pieleen. Muuten kyllä tykkäsin tuon kantapään ulkonäöstä. Näyttää niin hyvältä miten kiilalisäysten pystyraidat jatkuvat kantalappuun.

Kantapää aiheutti ongelmia myös siten, että ohjeenmukainen kantapää minun käsialallani oli minun jalkaani hiukan liian ahdas. Jouduin siis purkamaan ensimmäisen yrityksen. Toisella yrityksellä aloitin kiilalisäykset hiukan aiemmin ja tein ne ja kantapään M-koon ohjeen mukaan, kun muuten sukka on kokoa S. Se auttoi ja sukista tuli sopivan kokoiset.

Näissä sukissa on muitakin kivoja yksityiskohtia kuin kantapää. Esimerkiksi tykkäsin siitä kuinka pohjaväri ja kuvioväri vaihtuvat varpaissa ja varressa. Kiva yksityiskohta oli myös varrensuussa i-cord päättely.


Vähän haaveilin, että olisin kunnollla kokeillut nopeusneulontaa näiden sukkien kanssa. Ongelmat koon kanssa ja muu elämä kuitenkin hidastivat ja siksi sukissa meni enemmän aikaa kuin odotin. Olin siis hiukan pettynyt suoritukseeni, koska tiesin, että olisin pystynyt ilman häiriötekijöitä neulomaan sukat nopeamminkin. Olin kuitenkin tällä etapilla 46., joka oli sama sijoitus kuin ensimmäisellä etapilla ja tämän vuoden paras sijoitukseni. Ja ennen kaikkea tykkäsin lopulta todella paljon valmiista sukista. Olen selvästi hiukan hitaasti lämpiävä näille sukkamalleille.

Linnan portilla:

Ohje: Linnan portilla by Anna Mäkilä
Tekniikka: neulominen
Koko: S, kiilalisäykset ja kantapää koon M mukaan
Puikot: 2.25 mm
Lanka: Filcolana Arwetta pinkki (188) 22 g, sininen (144) 30 g ja lila (267) 3 g sekä Hjertegarn Sock 4 vaaleansininen 22 g
Tekoaika: 2.-5.3.2021