tiistai 21. syyskuuta 2021

Sophien universumi

Sophie's Universe peiton ohje julkaistiin pala kerrallaan vuonna 2015. Silloin seurasin peiton etenemistä sivusta, mutta malliin ihastuin jo silloin. Pari vuotta sitten halusin uuden sängynpeitteen ja päätin virkata sitä varten juuri Sophie's Universe-peiton. 


Peitto alkoi jämälankatyönä, johon oli tarkoitus upottaa mahdollisimman paljon 7 veljestä ja muita vastaavan paksuisia jämälankoja varastostani. Alussa se toimi hyvin, kun kerrokset eivät olleet kovin pitkiä. Mutta kerros kerrokselta ne pitenivät ja lopulta jouduin ostamaan myös aika paljon uusia lankoja peittoa varten. Valitsin peiton vallitsevaksi väriksi violetin ja siksi käytin paljon 7 veljeksen syreeni ja munakoiso sävyjä. Projektin pitkittyessä jännitin aina uuden lankakartan ilmestyessä vieläkö kyseiset sävyt ovat mukana. Tämän vuoden alussa ne sitten poistuivat lankakartasta. Hiukan paniikissa hamstrasin sitten niitä värejä, kun niitä vielä vastaan tuli. Onneksi löysin niitä tarpeeksi, että ne riittivät vielä peiton reunukseenkin. Ja kumpaakin väriä jäi vain vajaa kerällinen yli. 


Vuosina 2017-2018 virkkasin Kalevala peiton ja samalla opin paljon uutta virkkaamisesta. Siitä oli paljon hyötyä tämän projektin kanssa sillä aika lailla kaikki käytetyt virkkaustekniikat olivat jo tuttuja. Mutta aika monta erilaista tekniikkaa tähänkin peittoon mahtui. 

Halusin peitosta nimenomaan sängynpeitekokoisen ja siksi virkkasin keskusneliön jälkeen pienempiä ekstrapaloja 62 kappaletta. Tai oikeastaan jouduin virkkaamaan ekstrapaloja 63 kappaletta. Ekstrapaloja, kun oli kahta eri mallia ja halusin, että joka toinen pala on toista ja joka toinen toista mallia. Ensin virkkasin molempia paloja saman verran. Kun sitten suunnittelin missä järjestyksessä kiinnittäisin palat yhteen huomasin, että en saa paloja haluamaani järjestykseen, jos en virkkaisi vielä yhtä palasta niin, että toisenlaisia palasia on kaksi enemmän kuin  toisia. Yksi virkattu palanen siis jäi tästä peitosta yli. Palojen värit mietin niin, että toisen mallin  palat ovat enemmän punasävyiset ja toisen malliset sinisävyiset. Näihin paloihin oli hyvä upottaa kaikki pienet jämälankanöttöset.


Kun kaikki palaset oli yhdistetty virkkasin vielä koko peiton ympäri reunuksen. Siinä vaiheessa peitto oli jo niin iso, että sen käsittely oli jo hieman hankalaa. Puhumattakaan siitä, että oli kesä ja lämmintä. Vuoden 2020 kesällä pidin suosiolla peitonvirkkauksesta hiukan taukoa, mutta viime kesänä peiton valmistuminen oli jo niin lähellä, että kuumuudesta huolimatta virkkasin vain eteenpäin. Kesän aikana sain peiton virkkauksen osalta valmiiksi, mutta totesin sen tarvitsevan vielä pingotusta. Sille sopivan paikan löytämänen oli kuitenkin hankalaa ja siksi sen tekeminen jäi useammaksi viikoksi. Vasta viime viikolla, kun sain olla pari päivää yksin kotona, sain pingotettua peiton ja nyt se on viimein käytössä.


Melkein kaksi vuotta peiton virkkaamiseen meni, mutta lopputulos on upea. Ja lankavarastostanikin katosi mukavasti vanhoja keränloppuja. 7 veljeksen paksuisia lankoja jäi jäljelle vain pari peittoa varten ostamaani vajaata kerää sekä pari keränloppua, jotka eivät väreiltään peittoon sopineet. Lankaa kului yhteensä lähes 4 kiloa. Kyllä tämä projekti oli kaiken vaivan arvoinen.


Sophie's Universe -peitto

Ohje: Sophie's Universe CAL by Dedri Uys
Tekniikka: virkkaaminen
Lanka: Novita 7 veljestä, Gjestal Janne, Novita Suomivilla ja muita vastaavan paksuisia lankoja yhteensä 3897 g
Virkkuukoukku: 5 mm
Koko: n. 200 cm x 240 cm
Tekoaika: 20.11.2019-14.9.2021
Linkki Ravelryn projektiin: Sophie's Universe

lauantai 11. syyskuuta 2021

Jännittävä Kajo mysteerihuivi

Varma syksyn merkki on Anna Johannan mysteerihuivi. Olen ollut mukana joka vuosi ja nyt on neulottu jo Shake it up, Hummingbird ja Entanglement. Pakko siis oli tänäkin vuonna lähteä mukaan neulomaan Kajoa. Tänä vuonna tilasin huivia varten kootun lankasetin. Minun valitsemani väriyhdistelmän nimi on Nocturnal Neptune.

Anna Johannan mysteerihuivit ovat siitä kivoja, että ne ovat hyvin yllätyksellisiä. Niin tänäkin vuonna. Huivi alkoi aika tavanomaiseen tapaan neulomalla puoli ympyrä. Mutta sitten vaihdettiin yllättäen neulomissuuntaa ja samalla pääteltiin puoliympyrän silmukat. Puolivälissä väri vaihdettiin vaaleasta tummaan raidoittamalla jonkin aikaa molempia värejä. Tässä osiossa hauskinta oli, että aina kahden kerroksen värein heitettiin noppaa ja jos sai kuutosen seuraavat kaksi kerrosta neulottiin kontrastivärillä. Se oli jännittävää, vaikka välillä kuutosia ei meinannut tulla ollenkaan ja lopussa niitä tuli aivan liikaa, kuten kuvasta voi huomata (tummaan päähän tuli aika paksu lila raita).

Seuraavaksi huiviin neulottiin jännät siivekkeet toiseen päähän tummalla ja toiseen vaalealla langalla. Tässä vaiheessa piti olla tarkkana. Pienikin virhe silmukkamäärässä aiheutti sen, että silmukat loppuivat liian aikaisin. Ja jos teki virheen sitä ei tietenkään huomannut ennen kuin lopussa. Toisessa siivekkeessä minulta unohtui yksi lisäys, jonka onneksi pystyn korjaamaan lisäämällä yhden ylimääräisen kerran viimeisillä kerroksilla.

Kaiken tämän jännityksen jälkeen loppu huivi syntyi melko kivuttomastia. Ensin neulottiin kontrastivärillä kolmio rivi huivin alareunaan. Sitten pääväreillä neulottiin kivaa siksak-kuviota. Silmukat pääteltiin tuppilo päättelyllä ja samalla jokaisen alareunan huippuun neulottiin pieni lenkki.

Tänäkin vuonna valmis huivi on ihana. Ja tämä oli vielä kaikesta jännityksestä huolimatta tosi mukava neuloa. Varmasti olen mukana taas ensi vuonna neulomassa mysteerihuivia.

Kajo: 

Ohje: Kajo by Anna Johanna
Tekniikka: neulominen
Puikot: 3.5 mm
Lanka: Fru Valborg Merino Single värisetti Nocturnal Neptune, väri 1 90g, väri 2 79g ja väri 3 75g
Tekoaika: 6.8-6.9.2021
Linkki Ravelryn projektiin: Kajo

keskiviikko 18. elokuuta 2021

Seleste teepaita

 Minä en yleensä ehdi mukaan mihinkään neuletrendeihin, vaan teen niitä aina monta vuotta muiden jälkeen. Nyt kuitenkin tapahtui sellainen ihme, että neuloin jotain mitä "kaikki muutkin" ainakin Instagramissa neulovat. Neuloin nimittäin Seleste-teepaidan.

Seleste teepaidassa on kaunis pitsikaarroke, jossa tehdään myös aika monta nyppyä. Kaarrokkeen neulominen olikin niiden takia aika hidasta. Mutta kun kaarroke valmistui loppu neule syntyi ihan huomaamatta.

Tykkään kovasti siitä miten paita aloitettiin putkimaisella aloituksella, jolla syntyy kaunis efekti, että silmukat jatkuvat nurjalle puolelle. Myös helman ja hihojen silmukoiden päättelyyn ehdotettiin sewn tubular bind off -tekniikkaa, jolla syntyy samanlainen efekti. Ne tekevät paidasta viimeistellyn näköisen.

Langaksi tähän paitaan halusin jotain lankaa, joka sisältää pellavaa. Vaihtoehtoja oli useampi, mutta lopulta päädyin Järbon Coliniin, koska sitä sai nettikaupasta, josta olin tilaamassa lankaa siskon sukkiin ja siinä oli vaihtoehtona tämä kaunis liila sävy. Lanka osoittautui aika pöllyäviksi. Neulottuani joka paikka oli täynnä pientä höytyvää. 

Olen ihaillut Sari Nordlundin neulemalleja jo kauan, mutta nyt minulla taitaa olla aika buumi menossa hänen malleistaan. Ensin valmistui Pohjantähti-mekko ja nyt heti perään Seleste teepaita. Moni muukin hänen mallinsa houkuttelisi, enkä ole vielä edes päässyt tutkimaan hänen uutta kirjaansa. Ehkä kuitenkin nyt seuraavaksi neulon jotain jonkun muun suunnittelemaa.

Seleste teepaita

Ohje: Seleste Tee by Sari Nordlund
Tekniikka: neulominen
Koko: 3
Puikot: 3.5 mm ja 3 mm resoreissa
Lanka: Järbo Colin usvainen liila (28109) 271 g
Tekoaika: 13.7.-4.8.2021
Linkki Ravelryn projektiin: Seleste Tee

torstai 29. heinäkuuta 2021

Reisitaskuhousut

 Keskeneräisten käsitöitteni valmiiksi saattaminen jatkui. Pohjantähti-mekon jälkeen ompelin valmiiksi housut, jonka kaavat leikkasin kankaasta jo helmikuussa. Ja näidenkin housujen ompelua aloin suunnittelemaan jo lähes vuotta aiemmin heti ohjeen ilmestyttyä Suuressa Käsityölehdessä 3/2020. Kankaankin hommasin jo silloin, mutta jotenkin niiden aloittaminen taas jäi.

En muista koskaan onnistuneeni kovin hyvin housujen ompelussa. Ajattelin, että ehkä tämä malli olisi riittävän yksinkertainen, että saisin käyttökelpoiset housut. Housuissa on takana kuminauhavyötäröllä, joten sen suhteen koko ei ollut niin tarkka, enkä joutunut ompelemaan vetoketjuja tai nappeja. Kiva yksityiskohta mallissa oli reisitaskut.


Ohje ei kuitenkaan ihan priimaa ollut. Reisitaskujen paikkaa en kaavasta kovasta etsimisestä huolimatta löytänyt. Siksi housut jäivät joksikin aikaa tauolle, kun taskut olisi pitänyt ommella paikalleen. Toinen ongelma oli kuminauhan pujottaminen takavyötärölle. Ohjeen mukaan tehtynä ainakin minun oli vaikea saada leveä kuminauha pysymään suorassa. Ja edelleen housuja päälle pukiessa se pyrkii menemään kierteelle. Täytyy hommata vähän käyttökokemusta, että voin päättää häiritseekö se niin paljon, että sille pitäisi tehdä jotain.

Aivan viimeiseen asti arvoin haluanko lahkeisiin ohjeen mukaisesti kuminauhat. Lopulta jätin ne pois. Minusta tuntuu, että suorat lahkeet olisi käytännöllisemmät.


Housuista tuli lopulta käyttökelpoiset. Ja hyvä niin, sillä uusille housuille olikin tarvetta.

Reisitaskuhousut

Malli: Housut by Kaisa Ojaniemi lehdestä Suuri Käsityö 3/2020
Tekniikka: Ompelu
Kangas: Hiukan joustava housukangas
Koko: 44
Tekoaika: 7.2.-16.7.2021

torstai 22. heinäkuuta 2021

Pohjantähti-mekko

 Tämän vuoden ensimmäisellä puolikkaalla en ole kovin montaa työtä saanut tehtyä. Osittain se on johtunut siitä, että minulla on ollut tekeillä pari suurempaa työtä. Edes  tämän kesän helteet eivät ole hidastaneet näiden isojen töiden neulomista ja virkkaamista. Ja nyt ensimmäinen näistä isommista töistä valmistui.

Ihastuin Pohjantähti-mekkoon heti, kun sen näin Novitan kannessa. Siinä vaiheessa en vielä edes tajunnut, että se on mekko vaan luulin puseroksi. Ihastus ei mennyt ohi vaan jäi mieleeni hautumaan, kunnes oli pakko hommata langat siihen. Langaksi valitsin Filcolanan Arwettan laajan värivalikoiman takia.

Viimein tämän vuoden ensimmäisenä päivänä pääsin aloittamaan. Mekko aloitettiin helmasta ja sitä varten saikin luoda lähemmäs kuusisataa silmukkaa. Alussa siis mekko eteni aika hitaasti, kun välillä neuloin ja virkkasin jotain muutakin. Toisaalta, kun helman sain lopulta valmiiksi, alkoi tuntua, että tämähän on kohta valmis, kun silmukoista kavennettiin puolet pois.

Pitkästä aikaa neuloin ohjeen mukaisesti hihat erikseen ja ompelin ne sitten paikalleen. Se onnistui yllättävän helposti, mutta edelleenkään en oikein siitä hommasta tykkää. 

Mutta kyllä tuo reilun puolen vuoden neulominen kannatti, sillä mekosta tuli juuri sellainen kuin toivoinkin. Pelkäsin vähän, että helma venähtäisi kastellessa liian pitkäksi, mutta lopulta se on juuri sopivan pitkä. Ja helman rullautuminenkin loppui kastelun jälkeen. Värivalintojanikin epäilin mallitilkkua neuloessa, mutta kyllä nuo värit lopulta ihan hyvin sointuvat yhteen. Siis kaikista peloistani huolimatta lopputulos on ihana. Tulkoon vain kylmät ilmat, minä olen valmis.

Pohjantähti-mekko

Malli: Pohjantähti-mekko by Sari Nordlund lehdestä Novita talvi 2020
Tekniikka: Neulominen
Lanka: Filcolana Arwetta valkoinen (100) 211 g, violetti (194) 373 g, vaalenapunainen (186) 52 g ja luumu (153) 53 g
Puikot: 2.5 mm ja 3 mm
Koko: L
Tekoaika: 1.1.-13.7.2021
Linkki Ravelryn projektiin: Pohjantähti

maanantai 7. kesäkuuta 2021

Metsä takin helmassa

 Ensimmäiseksi neuleeksi, jonka neuloin Anna Johannan upeasta Onnensäikeitä-kirjasta, tuli Woodland takki. Valitsemani värit olivat itselleni hiukan epätyypilliset, mutta inspiroiduin Instagramissa nimimerkin sannila_ tyylikkäästä Woodlandista. Valitsin siis väreiksi mustaa ja vaalean harmaata. Ajattelin myös, että voisin takkia käyttää mahdollisesti lisälämmikkeenä väitöspäivänä, väitöskirjani aihe kun liittyi metsiin. Väitöspäivänäni oli kuitenkin kesäisen lämmintä, joten villatakille ei ollut tarvetta. Ja ei takki lopulta edes ehtinyt valmistua väitöspäivääni mennessä.

Halusin takista tyköistuvamman kuin ohjeessa ja siksi valitsin koon XS, jossa väljyyttä jäi n. 10 cm. Hihan leveyden otin koosta M. Hiukan myös pidensin vartalonpituutta, vaikka jätinkin sen vielä aika lyhyeksi.

Parasta, mutta myös haastavinta tässä takissa oli helman kirjoneule. Siinä sai kyllä koko ajan kaaviota tuijottaa. Plussaa kuitenkin siitä, että kaavioon oli yli 5 silmukan yhden värisiin alueisiin merkitty, montako silmukkaa kyseisellä värillä tehtiin. Eipä tarvinnut koko aikaa laskea montako ruutua nyt tehdään mustalla tai harmaalla. Oli kiehtovaa seurata kuinka kuvio alkoi muodostua ja mitä eläimiä puiden sekaan ilmestyy.

Takki neulottiin pyörönä ja steekattiin lopuksia auki. Leikkuureunat viimeisteltiin voileipätekniikalla, jossa neulottiin napituskaitaleet leikkuureunan molemmille puolille ja sitten kaitaleiden silmukat neulottiin yhteen niin, että leikkuureuna jäi kaitaleiden väliin piiloon. Lopuksi kaitaleiden reunaan ja pääntielle neulottiin i-cordia. Lopputuloksesta tuli todella siisti. 

Takista tuli ihana. Vaatekaapistani puuttuikin tällainen kiva musta takki. 

Woodland:

Malli: Woodland by Anna Johanna kirjasta Onnensäikeitä
Koko: XS
Tekniikka: neulominen
Puikot: 3 mm
Lanka: Pirkanmaa kotityö Pirkkalanka musta (119) 203 g ja vaalean harmaa (201) 52 g
Tekoaika: 2.4.-17.5.2021
Linkki Ravelryn projektiin: Woodland

maanantai 31. toukokuuta 2021

Täydellinen musta laukku?

 En tehnyt väitöstilaisuuteen vain mekkoa. Totesin tarvitsevani sinne myös pienen laukun, jossa avaimet ja kännykkä kulkisivat tyylikkäästi mukana. Vaikka mekossa oli taskut, ei se näyttänyt kovin hyvältä, kun tungin kännykän toiseen niistä. Sopivaa laukkua ei ollut valmiina, joten päätin virkata sellaisen, sillä vieläkään kaupoissa juokseminen ei innostanut.

Malliksi valitsin Lion Brand Yarnsin Perfect Purse laukkuohjeen. Käyttämäni lanka, jonka tietenkin hankin ennen mallin valintaa, oli paljon ohuempaa kuin ohjeen lanka. Siksi jouduin itse säätämään silmukkamäärät sopivaksi. Ihan täysin en muutenkaan ohjetta noudattanut muuten kuin mallivirkkausten osalta. Tein laukusta enemmän kolmiulotteisen kiinnittämällä olkahihan päät laukun sivukappaleiksi. Olkahihnasta tuli tietenkin liian pitkä, joten jouduin lyhentämään sitä piilottamalla pikku pätkät olkahihnaa laukun sisälle. Ompelin laukkuun vielä vuoren mekosta yli jääneestä kankaasta, että lenkit jäi piiloon.



En nyt tiedä tuliko laukusta nimen mukaisesti täydellinen, mutta kiva pikku laukku se on joka tapauksessa. Sinne mahtuu juuri sopivasti kännykkä ja jotain muuta pikku sälää. Hiukan vain liian kiire tuli myös laukun kanssa. Vuoren sain ommeltua paikalleen vasta viimeisenä iltana ennen väitöstä. Miksi kaikki pitää aina jättää viime tippaan?


Perfect Purse

Ohje: Perfect Purse by Lion Brand Yarn
Tekniikka: Virkkaaminen
Virkkuukoukku: 3.5 mm
Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo musta (1990) 106 g
Koko: n. 23 cm x 18 cm
Tekoaika: 3.-13.5.2021