Seleste teepaita

 Minä en yleensä ehdi mukaan mihinkään neuletrendeihin, vaan teen niitä aina monta vuotta muiden jälkeen. Nyt kuitenkin tapahtui sellainen ihme, että neuloin jotain mitä "kaikki muutkin" ainakin Instagramissa neulovat. Neuloin nimittäin Seleste-teepaidan.

Seleste teepaidassa on kaunis pitsikaarroke, jossa tehdään myös aika monta nyppyä. Kaarrokkeen neulominen olikin niiden takia aika hidasta. Mutta kun kaarroke valmistui loppu neule syntyi ihan huomaamatta.

Tykkään kovasti siitä miten paita aloitettiin putkimaisella aloituksella, jolla syntyy kaunis efekti, että silmukat jatkuvat nurjalle puolelle. Myös helman ja hihojen silmukoiden päättelyyn ehdotettiin sewn tubular bind off -tekniikkaa, jolla syntyy samanlainen efekti. Ne tekevät paidasta viimeistellyn näköisen.

Langaksi tähän paitaan halusin jotain lankaa, joka sisältää pellavaa. Vaihtoehtoja oli useampi, mutta lopulta päädyin Järbon Coliniin, koska sitä sai nettikaupasta, josta olin tilaamassa lankaa siskon sukkiin ja siinä oli vaihtoehtona tämä kaunis liila sävy. Lanka osoittautui aika pöllyäviksi. Neulottuani joka paikka oli täynnä pientä höytyvää. 

Olen ihaillut Sari Nordlundin neulemalleja jo kauan, mutta nyt minulla taitaa olla aika buumi menossa hänen malleistaan. Ensin valmistui Pohjantähti-mekko ja nyt heti perään Seleste teepaita. Moni muukin hänen mallinsa houkuttelisi, enkä ole vielä edes päässyt tutkimaan hänen uutta kirjaansa. Ehkä kuitenkin nyt seuraavaksi neulon jotain jonkun muun suunnittelemaa.

Seleste teepaita

Ohje: Seleste Tee by Sari Nordlund

Tekniikka: neulominen

Koko: 3

Puikot: 3.5 mm ja 3 mm resoreissa

Lanka: Järbo Colin usvainen liila (28109) 271 g

Tekoaika: 13.7.-4.8.2021

Linkki Ravelryn projektiin: Seleste Tee

Reisitaskuhousut

 Keskeneräisten käsitöitteni valmiiksi saattaminen jatkui. Pohjantähti-mekon jälkeen ompelin valmiiksi housut, jonka kaavat leikkasin kankaasta jo helmikuussa. Ja näidenkin housujen ompelua aloin suunnittelemaan jo lähes vuotta aiemmin heti ohjeen ilmestyttyä Suuressa Käsityölehdessä 3/2020. Kankaankin hommasin jo silloin, mutta jotenkin niiden aloittaminen taas jäi.

En muista koskaan onnistuneeni kovin hyvin housujen ompelussa. Ajattelin, että ehkä tämä malli olisi riittävän yksinkertainen, että saisin käyttökelpoiset housut. Housuissa on takana kuminauhavyötäröllä, joten sen suhteen koko ei ollut niin tarkka, enkä joutunut ompelemaan vetoketjuja tai nappeja. Kiva yksityiskohta mallissa oli reisitaskut.

Ohje ei kuitenkaan ihan priimaa ollut. Reisitaskujen paikkaa en kaavasta kovasta etsimisestä huolimatta löytänyt. Siksi housut jäivät joksikin aikaa tauolle, kun taskut olisi pitänyt ommella paikalleen. Toinen ongelma oli kuminauhan pujottaminen takavyötärölle. Ohjeen mukaan tehtynä ainakin minun oli vaikea saada leveä kuminauha pysymään suorassa. Ja edelleen housuja päälle pukiessa se pyrkii menemään kierteelle. Täytyy hommata vähän käyttökokemusta, että voin päättää häiritseekö se niin paljon, että sille pitäisi tehdä jotain.

Aivan viimeiseen asti arvoin haluanko lahkeisiin ohjeen mukaisesti kuminauhat. Lopulta jätin ne pois. Minusta tuntuu, että suorat lahkeet olisi käytännöllisemmät.

Housuista tuli lopulta käyttökelpoiset. Ja hyvä niin, sillä uusille housuille olikin tarvetta.

Reisitaskuhousut

Malli: Housut by Kaisa Ojaniemi lehdestä Suuri Käsityö 3/2020

Tekniikka: Ompelu

Kangas: Hiukan joustava housukangas

Koko: 44

Tekoaika: 7.2.-16.7.2021

Pohjantähti-mekko

 Tämän vuoden ensimmäisellä puolikkaalla en ole kovin montaa työtä saanut tehtyä. Osittain se on johtunut siitä, että minulla on ollut tekeillä pari suurempaa työtä. Edes  tämän kesän helteet eivät ole hidastaneet näiden isojen töiden neulomista ja virkkaamista. Ja nyt ensimmäinen näistä isommista töistä valmistui.

Ihastuin Pohjantähti-mekkoon heti, kun sen näin Novitan kannessa. Siinä vaiheessa en vielä edes tajunnut, että se on mekko vaan luulin puseroksi. Ihastus ei mennyt ohi vaan jäi mieleeni hautumaan, kunnes oli pakko hommata langat siihen. Langaksi valitsin Filcolanan Arwettan laajan värivalikoiman takia.

Viimein tämän vuoden ensimmäisenä päivänä pääsin aloittamaan. Mekko aloitettiin helmasta ja sitä varten saikin luoda lähemmäs kuusisataa silmukkaa. Alussa siis mekko eteni aika hitaasti, kun välillä neuloin ja virkkasin jotain muutakin. Toisaalta, kun helman sain lopulta valmiiksi, alkoi tuntua, että tämähän on kohta valmis, kun silmukoista kavennettiin puolet pois.

Pitkästä aikaa neuloin ohjeen mukaisesti hihat erikseen ja ompelin ne sitten paikalleen. Se onnistui yllättävän helposti, mutta edelleenkään en oikein siitä hommasta tykkää. 

Mutta kyllä tuo reilun puolen vuoden neulominen kannatti, sillä mekosta tuli juuri sellainen kuin toivoinkin. Pelkäsin vähän, että helma venähtäisi kastellessa liian pitkäksi, mutta lopulta se on juuri sopivan pitkä. Ja helman rullautuminenkin loppui kastelun jälkeen. Värivalintojanikin epäilin mallitilkkua neuloessa, mutta kyllä nuo värit lopulta ihan hyvin sointuvat yhteen. Siis kaikista peloistani huolimatta lopputulos on ihana. Tulkoon vain kylmät ilmat, minä olen valmis.

Pohjantähti-mekko

Malli: Pohjantähti-mekko by Sari Nordlund lehdestä Novita talvi 2020

Tekniikka: Neulominen

Lanka: Filcolana Arwetta valkoinen (100) 211 g, violetti (194) 373 g, vaalenapunainen (186) 52 g ja luumu (153) 53 g

Puikot: 2.5 mm ja 3 mm

Koko: L

Tekoaika: 1.1.-13.7.2021

Linkki Ravelryn projektiin: Pohjantähti

Metsä takin helmassa

 Ensimmäiseksi neuleeksi, jonka neuloin Anna Johannan upeasta Onnensäikeitä-kirjasta, tuli Woodland takki. Valitsemani värit olivat itselleni hiukan epätyypilliset, mutta inspiroiduin Instagramissa nimimerkin sannila_ tyylikkäästä Woodlandista. Valitsin siis väreiksi mustaa ja vaalean harmaata. Ajattelin myös, että voisin takkia käyttää mahdollisesti lisälämmikkeenä väitöspäivänä, väitöskirjani aihe kun liittyi metsiin. Väitöspäivänäni oli kuitenkin kesäisen lämmintä, joten villatakille ei ollut tarvetta. Ja ei takki lopulta edes ehtinyt valmistua väitöspäivääni mennessä.

Halusin takista tyköistuvamman kuin ohjeessa ja siksi valitsin koon XS, jossa väljyyttä jäi n. 10 cm. Hihan leveyden otin koosta M. Hiukan myös pidensin vartalonpituutta, vaikka jätinkin sen vielä aika lyhyeksi.

Parasta, mutta myös haastavinta tässä takissa oli helman kirjoneule. Siinä sai kyllä koko ajan kaaviota tuijottaa. Plussaa kuitenkin siitä, että kaavioon oli yli 5 silmukan yhden värisiin alueisiin merkitty, montako silmukkaa kyseisellä värillä tehtiin. Eipä tarvinnut koko aikaa laskea montako ruutua nyt tehdään mustalla tai harmaalla. Oli kiehtovaa seurata kuinka kuvio alkoi muodostua ja mitä eläimiä puiden sekaan ilmestyy.

Takki neulottiin pyörönä ja steekattiin lopuksia auki. Leikkuureunat viimeisteltiin voileipätekniikalla, jossa neulottiin napituskaitaleet leikkuureunan molemmille puolille ja sitten kaitaleiden silmukat neulottiin yhteen niin, että leikkuureuna jäi kaitaleiden väliin piiloon. Lopuksi kaitaleiden reunaan ja pääntielle neulottiin i-cordia. Lopputuloksesta tuli todella siisti. 

Takista tuli ihana. Vaatekaapistani puuttuikin tällainen kiva musta takki. 

Woodland:

Malli: Woodland by Anna Johanna kirjasta Onnensäikeitä

Koko: XS

Tekniikka: neulominen

Puikot: 3 mm

Lanka: Pirkanmaa kotityö Pirkkalanka musta (119) 203 g ja vaalean harmaa (201) 52 g

Tekoaika: 2.4.-17.5.2021

Linkki Ravelryn projektiin: Woodland

Täydellinen musta laukku?

 En tehnyt väitöstilaisuuteen vain mekkoa. Totesin tarvitsevani sinne myös pienen laukun, jossa avaimet ja kännykkä kulkisivat tyylikkäästi mukana. Vaikka mekossa oli taskut, ei se näyttänyt kovin hyvältä, kun tungin kännykän toiseen niistä. Sopivaa laukkua ei ollut valmiina, joten päätin virkata sellaisen, sillä vieläkään kaupoissa juokseminen ei innostanut.

Malliksi valitsin Lion Brand Yarnsin Perfect Purse laukkuohjeen. Käyttämäni lanka, jonka tietenkin hankin ennen mallin valintaa, oli paljon ohuempaa kuin ohjeen lanka. Siksi jouduin itse säätämään silmukkamäärät sopivaksi. Ihan täysin en muutenkaan ohjetta noudattanut muuten kuin mallivirkkausten osalta. Tein laukusta enemmän kolmiulotteisen kiinnittämällä olkahihan päät laukun sivukappaleiksi. Olkahihnasta tuli tietenkin liian pitkä, joten jouduin lyhentämään sitä piilottamalla pikku pätkät olkahihnaa laukun sisälle. Ompelin laukkuun vielä vuoren mekosta yli jääneestä kankaasta, että lenkit jäi piiloon.

En nyt tiedä tuliko laukusta nimen mukaisesti täydellinen, mutta kiva pikku laukku se on joka tapauksessa. Sinne mahtuu juuri sopivasti kännykkä ja jotain muuta pikku sälää. Hiukan vain liian kiire tuli myös laukun kanssa. Vuoren sain ommeltua paikalleen vasta viimeisenä iltana ennen väitöstä. Miksi kaikki pitää aina jättää viime tippaan?

Perfect Purse

Ohje: Perfect Purse by Lion Brand Yarn

Tekniikka: Virkkaaminen

Virkkuukoukku: 3.5 mm

Lanka: Hjertegarn Blend Bamboo musta (1990) 106 g

Koko: n. 23 cm x 18 cm

Tekoaika: 3.-13.5.2021

Väittelymekko

Tämä kevät on ollut minulle aika kiireistä aikaa. Väittelin nimittäin tohtoriksi toukokuun puolessa välissä. Väittelytilaisuudessa on aika tiukka pukukoodi ja siksi tarvitsin sinne uuden mekon. Sopivan mekon etsiminen kaupoista ei innostanut ja siksi päätin  ommella väitöstilaisuuteen sopivan mekon. 

Mekon malliksi valitsin Forget me not patternsin Valerie -mekon. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun ompelin englannin kielisen mallin mukaan ja se hiukan pelotti aluksia. Ohjeen ostettuani huomasin kuitenkin ohjeen olevan todella selkeä ja jokaisesta vaiheesta oli vielä kuva. Parissa vaikeassa kohdassa oli vielä linkki video-ohjeistukseen. Ompelusanastokaan ei ollut niin vierasta kuin pelkäsin. Yhtä kaavaa mietin kaavoja leikellessäni, että mikä se on. Mutta Suuri ompelukisa -ohjelmaa katsoessani sekin kaava sai merkityksen. Tuo ohjelma on kyllä nykyään yksi lemppareistani. Se inspiroi ompelemaan.

Koska halusin onnistua mekon ompelussa ja saada sopivan kokoisen mekon, ompelin ensin mallikappaleen lakanakankaasta. Sen perusteella lyhensin hihoja parilla senttillä ja lisäsin helmaan hiukan pituutta.

Vaikeinta mekon ompelussa oli kankaan liukkaus. Valitsin kankaaksi viskoosia ja sehän oli todella liukasta. Varsinkin mekon silitys oli vaikeaa, kun mekko ei tahtonut pysyä pienellä silityslaudallani. Toinen ongelma mekon ompelussa oli kiire. Sen seurauksena ompelin toiseen hihansuuhun napinläven väärään reunaan. Hetken aikaa piti miettiä, mitä nyt. Lopulta purin irti kalvosimen, johon ompelin napinläven väärin ja tein sen uudestaan. Onneksi ehdin sen tehdä, sillä näin mekosta tuli hyvä.

Tämä malli oli tosi kiva. Ensinnäkin siinä on taskut! Hihat ovat raglanhihat, joiden ompeleminen oli helppoa. Takana on piilovetoketju, jonka ompelu jännitti etukäteen, mutta se sujui ihan ongelmitta. Mekosta tulikin oikein kiva ja se palveli hyvin väitöstilaisuudessani. Ja varmasti tällaiselle mustalle mekolle on käyttöä myös myöhemmin. Kuvissa vilahtaa myös virkkaamani laukku, josta lisää seuraavalla kerralla.

Valerie mekko

Ohje: Valerie dress by Forget me not patterns

Tekniikka: Ompelu

Koko: yläosa 36 ja alaosa 38

Kangas: Viskoosikangas Castello

Tekoaika: 13.4.-12.5.2021

Sukka-Finlandia 2021: Linnan portilla

 Tämän vuoden Sukka-Finlandian viimeisellä etapilla neulottiin kauniit kirjoneulesukat. Myös tällä etapilla jouduin pohtimaan jonkin aikaa haluanko nämä sukat neuloa. Mutta, kun päätin sukat aloittaa, alkoi haastava osuus, värien valinta. Näihin sukkiin tarvittiin neljää eri väriä ja olipa haastavaa löytää hyvin yhteensopivat värit. Olen kuitenkin tyytyväinen näihin väreihin, jotka valitsin.

Kuvan perusteella ajattelin näiden sukkien olevan helppoa neulottavaa. Ongelmia kuitenkin tuli. Ensinnäkin ohjeessa käytetyt lisäykset ja niistä käytetyt lyhenteet eivät olleet ehkä niitä tavallisimpia ja se aiheutti minulle hiukan ongelmia. Erityisesti kantapää oli yllättävän haastava. Ongelmaksi siinä aiheutti mihin ja millä värillä kantapään lisäykset piti tehdä. Onneksi olen vähän hitaampi neuloja ja siksi osasin hiukan varautua ongelmiin Ravelryn kysymysketjun perusteella. En siis ollut ainoa, jolla oli siinä kohden ongelmia. Kaikesta varautumisesta huolimatta tein lisäykset ensin väärin. Onneksi huomasin pian, missä meni pieleen. Muuten kyllä tykkäsin tuon kantapään ulkonäöstä. Näyttää niin hyvältä miten kiilalisäysten pystyraidat jatkuvat kantalappuun.

Kantapää aiheutti ongelmia myös siten, että ohjeenmukainen kantapää minun käsialallani oli minun jalkaani hiukan liian ahdas. Jouduin siis purkamaan ensimmäisen yrityksen. Toisella yrityksellä aloitin kiilalisäykset hiukan aiemmin ja tein ne ja kantapään M-koon ohjeen mukaan, kun muuten sukka on kokoa S. Se auttoi ja sukista tuli sopivan kokoiset.

Näissä sukissa on muitakin kivoja yksityiskohtia kuin kantapää. Esimerkiksi tykkäsin siitä kuinka pohjaväri ja kuvioväri vaihtuvat varpaissa ja varressa. Kiva yksityiskohta oli myös varrensuussa i-cord päättely.

Vähän haaveilin, että olisin kunnollla kokeillut nopeusneulontaa näiden sukkien kanssa. Ongelmat koon kanssa ja muu elämä kuitenkin hidastivat ja siksi sukissa meni enemmän aikaa kuin odotin. Olin siis hiukan pettynyt suoritukseeni, koska tiesin, että olisin pystynyt ilman häiriötekijöitä neulomaan sukat nopeamminkin. Olin kuitenkin tällä etapilla 46., joka oli sama sijoitus kuin ensimmäisellä etapilla ja tämän vuoden paras sijoitukseni. Ja ennen kaikkea tykkäsin lopulta todella paljon valmiista sukista. Olen selvästi hiukan hitaasti lämpiävä näille sukkamalleille.

Linnan portilla:

Ohje: Linnan portilla by Anna Mäkilä

Tekniikka: neulominen

Koko: S, kiilalisäykset ja kantapää koon M mukaan

Puikot: 2.25 mm

Lanka: Filcolana Arwetta pinkki (188) 22 g, sininen (144) 30 g ja lila (267) 3 g sekä Hjertegarn Sock 4 vaaleansininen 22 g

Tekoaika: 2.-5.3.2021