Kun Sukka-Finlandian viidennen etapin ohje tipahti sähköpostilaatikkooni, minun piti hetken aikaa pohtia haluanko neuloa kyseiset sukat. Ohjeen kuvissa sukissa tuntui olevan kaikkea liikaa: oli pitsiä ja intarsiaa ja vielä kirjontaakin. Kävin kuitenkin kuikkaamassa myös testineulojien versiot ja niissä oli ihan kivan näköisiä toteutuksia. Lopulta päätin sukat neuloa ihan harjoituksen vuoksi, sillä intarsiaa en ole kovin paljon neulonut.
Onneksi päätin sukat neuloa, sillä loppujen lopuksi niiden neulominen oli tosi kivaa. Alkuun pääseminen oli vain vähän hankalaa. Sukat aloitettiin kärjestä ja ohjeessa ehdotettiin luomaan silmukat 8-aloituksella. Ensimmäisellä yrityksellä onnistuin luomaan väärän määrän silmukoita. Toisella kerralla purin, kun huomasin, että tuo 8-aloitus jää minun käsialallani muita silmukoita löysemmäksi ja se näytti rumalta. Kolmannella kerralla aloitin sukat tuttuun tapaan Judyn magic-cast-onilla ja pääsin sukissa eteenpäin. Nuo kärjet taisivat kyllä olla näissä sukissa se kaikkien haastavin kohta. Niissä kun oli pahimmassa vaiheessa neljä eri lankaa kiinni ja kun tekniikka ei ihan vielä ollut hallussa ne olivat koko ajan sotkussa. Onneksi eteenpäin mennessä yksi lanka jäi pois ja tekniikkakin hioitui niin, että lopulta sukkien neulominen alkoi sujua.
Valitsin sukkiin koon L silmukkamäärien perusteella. Sukissa annettu tiheys oli aika löysä ja itse neuloin sukat paljon tiukemmalla tiheydellä. Ohjeen mukaan koolla L olisi pitänyt tulla koon 40-41 sukat, mutta minun tiheydelläni sukista tuli juuri sopivat minun koon 39 jalkaan. Tämän etapin kisavaatimuksissa pidin siitä, että oli annettu vain kokonaismäärä mallikerroille, eikä ollut erikseen määrätty kuinka monta mallikertaa on terässä ja montako on varressa. Minun tiheydelläni terään tuli hiukan enemmän mallikertoja ja varteen sitten vähemmän. Varsi on melkein minuun makuuni liian lyhyt, mutta eiköhän se kuitenkin mene.
Toisen pitsipaneelin reunaan jäi ruma rantu. Onneksi se oli otettu huomioon mallin suunnittelussa ja sen päälle ohjeistettiin kirjomaan aitapistoja ja niiden viereen vielä solmupistoja. En aluksi ollut varma haluanko noita kirjontoja tehdä, sillä ne olivat kisassa vapaehtoisia. Mutta kun valmistuneita sukkia alkoi näkyä, vähitellen ihastuin kirjontoihin. Aitapistojen tekeminen olikin aika hauskaa, mutta solmupistot koin haastavaksi saada kauniiksi. Niiden purkaminenkin oli aika ikävää. Lopulta sain kuitenkin suhteellisen kivan näköiset kirjonnat molempiin sukkiin.
Erikoiset sukat! Onneksi neuloit ne tänne meidän muidenkin ihmeteltäviksi. :)
VastaaPoistaOnhan nämä kyllä vähän erikoiset sukat.
PoistaKauniit! :) Minä tykkäsin tästä mallista loppujen lopuksi tosi paljon, vaikka siinä kisatessa tuntui tuskaisen hitaalta.
VastaaPoistaKiitos Pipo-otus! Kyllä minäkin lopulta tykästyin tosi paljon näihin sukkiin, vaikka aluksi epäilytti.
Poista