Taas on yksi vuosi mennyt. Aika tarkastella mitä kaikkea vuoden aikana olen ehtinyt tehdä.
23 työtä
Suosikkeja
Lankavarasto pieneni
Muuta
Suunnitelmia vuodelle 2022
Tällaisia suunnitelmia siis ensi vuodelle. Hyvää Uutta Vuotta 2022 kaikille!
Taas on yksi vuosi mennyt. Aika tarkastella mitä kaikkea vuoden aikana olen ehtinyt tehdä.
Kuten Krumeluuri-sukkien yhteydessä mainitsin, olen innostunut patentin neulomisesta. Olen jo pitkään haaveillut patenttineulepuserosta. Mallikin oli jo valmiiksi katseltuna, Anna Johannan Crush. Nyt tänä syksynä viimein tilasin langat siihen ja kun Krumeluuri-sukissa pääsin patentin makuun, aloitin Crushin heti niiden perään.
Hiukan epäilin tuliko kauluksesta liiankin pitkä ja muhkea, mutta pakko sanoa, että on se kylmemmillä ilmoilla aika ihana. Puserosta tuli siis juuri ihanan lämmin kääriytymispusero koville pakkasille, eli juuri sellainen mistä haaveilin. Toivottavasti pakkasia riittää, että tälle on käyttöä.
Isän joululahjasukkiin yritin käyttää lankavarastostani löytyneen ruskean Janne-kerän ja ostamani vaalean ruskeat 7 veljestä kerät. Malliksi valikoitui jonostani Sukka nro 21 Kerstin Balken kirjasta Villasukkien uudet kuviot.
Aika soveltavasti minä taas tuota ohjetta käytin. Lankani oli paksumpaa kuin ohjeessa, joten silmukkamäärät päätin oman pääni mukaan. Kirjoneuletta oli mallissa ihan koko varren mitalta, mutta minulla ei ollut tarpeeksi ruskeaa, että olisin voinut neuloa kirjoneuletta niin pitkästi. Vaa'an kanssa tarkkailin milloin noin puolet ruskeasta kerästä on käytetty ja lopetin kirjoneuleen silloin. Muuten neuloin sukan vaalean ruskealla loppuun.
Kun sain toiseen sukkaan neulottua saman verran kirjoneuletta, totesin, että ruskeaa lankaa oli vielä aika paljon jäljellä. Vaaka siis oli valehdellut minulle. Hiukan miettittyäni päätin neuloa vielä ennen kärkikavennuksia pari mallikertaa kirjoneuletta. Kokeilin sitä ja se näytti niin hyvälle, että piti sama tehdä toiseenkin sukkaan. Vähän sitä ruskeaa jäi vielä yli, mutta ei paljon. Kuinka paljon sitä 7 veljestä sitten jäi yli onkin jo sitten aivan toinen tarina.
Kun sain Sophie's Universe sängynpeite projektin valmiiksi, kävin läpi mitä on jäljellä 7 veljeksen paksuisista langoistani. Sieltä löytyi vajaat kerät mustaa, tummanharmaata ja tummanruskeaa Jannea. Päätin, että kaytän ne tänä vuonna isän ja veljen joululahjasukkiin. Kaveriksi niille ostin vaalean harmaata, harmaata ja vaalean ruskeaa 7 veljestä. Nokkela veto ostaa ensimmäiseksi 400 grammaa uutta lankaa, kun yrittää pienentää lankavarastoa.
Veljen sukkiin valitsin malliksi Broken Seed Stitch -sukat. Päävärinä vaalean harmaa ja kontrastiväreinä raidoittaen mustaa, tumman harmaata ja harmaata. Alkuperäinen suunnitelmani oli laittaa raidat tummuusjärjestykseen mustasta tumman harmaan kautta harmaaseen. Mutta eihän se toiminut sitten yhtään. Musta ja tummanharmaa olivat sävyiltään niin lähellä toisiaan, että ne eivät erottuneet toisistaan ollenkaan. Ratkaisuksi keksin, että mustien ja tumman harmaiden raitojen väliin tulee aina raita harmaalla.
Sukista tuli jopa hienommat kuin odotin. Mutta miten se 7 veljestä varaston tyhjennys. No, ostamani vaalean harmaa lanka kului melkein kokonaan, mutta ostamastani harmaasta kerästä jäi reippaasti yli. Ja ne musta ja tumman harmaa Janne, joista alunperin yritin päästä eroon. Niitäkin jäi vielä noin puolet jäljelle. Pitäisiköhän käydä ostamassa vielä yksi kerä vaalean harmaata, niin voisin neuloa toiset samanlaiset sukat?
Katselimme siskon kanssa Suomen kaunein koti joulukodit ohjelmaa ja huomasimme, että aika moni siinä ohjelmassa kertoi hommaavansa joka joulu yhden uuden koristeen. Aloimme pohtia pitäisikö meidänkin tehdä niin. Ehdotin, että mitä jos alkaisin neuloa joka vuosi uuden tontun. Olen jo pitemmän aikaa ihastellut Sarah Schiran tonttuja ja näytin niitä siskolleni. Hän innostui ja usutti minut neulomaan tontun.
Vähän kiire tuli tämän kanssa, kun ensin halusin neuloa valmiiksi keskeneräisen puseron. Se tuli valmiiksi sunnuntaina ja heti samana iltana kaivelin lankavarastostani sopivat langat tonttuun. Sisko valitsi malliksi Gnome Pun Intended. Ohjeessa oli käytetty fingering tai worsted paksuisia lankoja, mutta minä löysin sopivan väriset langat sport vahvuisista langoista. Ajattelin, ettei langanpaksuudella ole tällaisen koristeen tapauksessa niin väliä ja olin ihan oikeassa. Hyvän näköinen tonttu syntyi näilläkin langoilla ja fingering paksuisen langan ohjeella.
Annoin tälle tontulle nimeksi Matti Myöhäsen. Se on taas lähtenyt vähän liian myöhään liikkeelle. Hattukin on vähän rutussa ja parta sotkussa. Mutta ehti se kuitenkin juuri ja juuri ajoissa tälle vuodelle. Tämän neulominen oli kyllä niin hauskaa, että ehkä tästä tuli perinne. Ensi vuonna voisi kyllä aloittaa neulomisen vähän aikaisemmin, ettei tule niin kiire kuin Matin kanssa. Nyt voi kuitenkin rauhoitua joulun viettoon. Ensi viikolla esittelen täällä blogissa neulomani joululahjat ja luultavasti aiemmin mainitsemani puseronkin. Ja perinteinen vuosikatsauskin on luvassa. Nyt kuitenkin toivotan oikein rentouttavaa joulua kaikille!
Ihastuin heti, kun Anna Johanna esitteli uutta patenttineuleista sukkamalliaan. Siispä ilmoittauduin testineulomaan mallin ja pääsin mukaan. Langaksi valitsin Novitan Venlaa. Violettia minulla oli jo valmiiksi ja vaaleanpunaista kävin ostamassa kerän näitä sukkia varten.
Minulla oli suurimmat ongelmat tämän mallin kanssa ensimäistä sukan vartta neuloessani. Ongelmani eivät kyllä johtuneet ohjeesta vaan ihan omasta tyhmyydestäni. Ensimmäisen kerran jouduin purkamaan sukkaa, kun kuvittelin osaavani mallineuleen ulkoa, mutta neuloin sen sitten kuitenkin väärin. Tietenkin huomasin sen vasta, kun melkein koko varsi oli valmis. Ei muuta kuin purkamaan ja neulomaan varsi uudelleen. Kun jälleen alkoi sukan varsi olla valmiina, totesin, että olisin halunnut siitä pidemmän. Että pohjekavennukset osuisivat oikeaan kohtaan jouduin jälleen purkamaan pohjekavennusten alkuun asti. Oikeastaan siis neuloin näihin sukkiin varret yhteensä 4 kertaa. Onneksi toisen sukan varsi ja sukkien terät sain neulottua ilman ongelmia.
Sukista tuli upeat. Ja vaikka tämä sukkamalli näyttää aika haastavalta oli se yllättävän helppo, varsinkin jos patenttineule on entuudestaan tuttua. Patentin neulominenkin oli vaihteen vuoksi kivaa. Innostuin siitä niin paljon, että seuraavaksi puikoille hyppäsikin patenttineulepaita, josta olen haaveillut jo jonkin aikaa. Jos sinuakin innostaisi neuloa patenttia niin näiden Krumeluuri-sukkien ohje on julkaistu tänään. Suosittelen ohjetta lämpimästi jos patentin neulominen on yhtään tuttua.
Olen viime viikkoina neulonut joululahjoja. Niille hetkille, kun lahjojen saajat ovat paikalla kaipasin kuitenkin jotain pientä ja kivaa neulottavaa. Siksi palasin pitkästä aikaa neulomaan Cookie A:n sukkia. Minulla on vielä monta kivaa mallia häneltä neulomatta varsinkin Sukkia. Rakkaudella. -kirjasta. Tällä kertaa vuoroon pääsi Gothic Spire -malli.
Tämä malli ei kirjan kuvissa oikein mielestäni pääse oikeuksiinsa. Vuosien varrella olen kuitenkin blogeissa ja muualla Internetissä nähnyt kivoja toteutuksia mallista. Valitsin langaksi yksivärisen ja vaalean Kettuyarnsin Everyday Sock Merinon värissä Dusty Rose, jotta kaunis pitsikuvio pääsee kunnolla esille.
Tämän sukkamallin suurin erikoisuus taitaa olla pitsineuleessa tehtävät langan kietomiset silmukoiden ympärille, joiden avulla pitsiin syntyy (minun mielestäni) kukkaa muistuttava kuvio. Langan kietominen silmukoiden ympärille oli aika hidasta varsinkin, kun en jaksanut kaivaa palmikkopuikkoa avuksi. Siksi jouduin siirtelemään silmukoita edestakaisin puikolta toiselle. Olikin aina ihanaa, kun välillä pääsi posottelemaan pitsiä ilman silmukoiden kietomista.
Aikaisemmin tänä vuonna kokeilin makramea avaimenperään. Ja heti perään kesällä aloitin makrametyynyn, johon hankin tarvikkeet viime vuonna. Kudetta tyynyä varten leikatessa oli vähän tunne, että hyppäsin heti syvään päähän. Niitä kudepätkiä, kun tarvittiin jopa 64 kappaletta. Niitä leikellessä meni hiukan aikaa.
Itse tyynyn solmeilu oli hurjan hauskaa, eikä edes kovin vaikeaa. Koko tyynyä varten tarvittiin vain kolmea eri solmua: surmansilmukkaa, jolla langat sidottiin tankoihin solmeilua varten, kaksoistasosolmua, jolla pääosa tyynyä solmittiin ja merimiessolmua, jolla tyynyn päät solmittiin yhteen. Langat jaettiin kahdelle eri tangolle ja solmuja tehtiin spiraalimaisesti niin, että lopussa auki oli vain ylä ja alareuna (tai käytännössä sivureunat).
Solmin tyynyn valmiiksi parissa viikossa heinäkuussa, mutta sitten tyyny jäi tauolle pariksi kuukaudeksi. Silloin oli kiire poimia marjoja ja samalla pohdin, mistä saisin sisätyynyn. Lopulta ompelin sen vanhasta ja lakanasta ja äidiltä löytyi vanua sen täytteeksi. Sen jälkeen, kun tarvikkeet sisätyynyyn löytyi, loppu sujui nopeasti. Sisätyynyn ompelussa ei kauan nokka tuhissut ja sitten jäljellä olikin vain tyynyn päiden hapsujen solmiminen yhteen ja hapsujen tasoitus.
Hapsuista en ihan tasaisia saanut, mutta käytännössä ne taitavat olla suurimman osan ajasta ihan sotkussa, joten kukaan ei varmaan edes huomaa pientä epätasaisuutta. Muuten kyllä tykkään tyynystä. Koristetyynyjä meidän asunnossa ei vielä olekaan yhtään, joten olikin jo korkea aika tehdä ensimmäinen.
Kesällä siskoni kehui hänelle neulomiani Meduusa ja Nightingale sukkia, että ne ovat mukavan tuntuiset jalassa. Näitä sukkia yhdistävä tekijä on niissä käytetty lanka. Molemmissa olen käyttänyt Viking of Norways merkkistä Nordlysiä. Kun sisko vielä halusi uudet sukat kyseisestä langasta, ei auttanut muu kuin tilata sitä. Malliksi valikoitui Nightingalen suunnittelijan toinen malli Floralia.
Ohje oli mielestäni vähän ärsyttävä. Minulla on nykyään tapana lukea sähköisiä ohjeita kännykältä Knit Companion sovelluksella. Tässä ohjeessa tekstit ja kaaviot olivat eri tiedostossa, joten niiden välillä joutui sitten hyppimään, mikä oli aika hidasta. Onneksi aika pitkälle pärjäsi pelkästään kaavioiden avulla. Ja aika paljon minä muokkasin mallia itselleni mieleisemmäksi. Esimerkiksi kärjen muokkasin pyöreämmäksi lisäämällä aluksi silmukoita joka kerroksella. Lisäksi kiila- ja pohjelisäykset tein aikalailla oman mielen mukaan. Kantapään tein ohjeen mukaan, mutta siitä tuli aika iso. Nyt en kuitenkaan jaksanut alkaa miettimään miten siitä olisi saanut pienemmän.
Malli oli aika haastava ja koko ajan sai kaaviota seurata. Pitkiä langanjuoksujakin oli paljon. Tikapuu-tekniikka olikin loistava tekniikka langanjuoksujen sitomiseen tässä mallissa.
Sukista tuli kivat ja tuntui ne siskollekin kelpaavan. Sisko myös huomasi, että sukista tuli ihan minun väriset ja siinä hän on aivan oikeassa. Hänen onnekseen hänellä on isompi jalka kuin minulla. Nämä sukat ovat siis minulle hiukan liian isot. Muuten nämä olisivat kyllä kelvanneet omiin jalkoihinikin.
Varma syksyn merkki on Anna Johannan mysteerihuivi. Olen ollut mukana joka vuosi ja nyt on neulottu jo Shake it up, Hummingbird ja Entanglement. Pakko siis oli tänäkin vuonna lähteä mukaan neulomaan Kajoa. Tänä vuonna tilasin huivia varten kootun lankasetin. Minun valitsemani väriyhdistelmän nimi on Nocturnal Neptune.
Anna Johannan mysteerihuivit ovat siitä kivoja, että ne ovat hyvin yllätyksellisiä. Niin tänäkin vuonna. Huivi alkoi aika tavanomaiseen tapaan neulomalla puoli ympyrä. Mutta sitten vaihdettiin yllättäen neulomissuuntaa ja samalla pääteltiin puoliympyrän silmukat. Puolivälissä väri vaihdettiin vaaleasta tummaan raidoittamalla jonkin aikaa molempia värejä. Tässä osiossa hauskinta oli, että aina kahden kerroksen värein heitettiin noppaa ja jos sai kuutosen seuraavat kaksi kerrosta neulottiin kontrastivärillä. Se oli jännittävää, vaikka välillä kuutosia ei meinannut tulla ollenkaan ja lopussa niitä tuli aivan liikaa, kuten kuvasta voi huomata (tummaan päähän tuli aika paksu lila raita).
Seuraavaksi huiviin neulottiin jännät siivekkeet toiseen päähän tummalla ja toiseen vaalealla langalla. Tässä vaiheessa piti olla tarkkana. Pienikin virhe silmukkamäärässä aiheutti sen, että silmukat loppuivat liian aikaisin. Ja jos teki virheen sitä ei tietenkään huomannut ennen kuin lopussa. Toisessa siivekkeessä minulta unohtui yksi lisäys, jonka onneksi pystyn korjaamaan lisäämällä yhden ylimääräisen kerran viimeisillä kerroksilla.
Kaiken tämän jännityksen jälkeen loppu huivi syntyi melko kivuttomastia. Ensin neulottiin kontrastivärillä kolmio rivi huivin alareunaan. Sitten pääväreillä neulottiin kivaa siksak-kuviota. Silmukat pääteltiin tuppilo päättelyllä ja samalla jokaisen alareunan huippuun neulottiin pieni lenkki.
Tänäkin vuonna valmis huivi on ihana. Ja tämä oli vielä kaikesta jännityksestä huolimatta tosi mukava neuloa. Varmasti olen mukana taas ensi vuonna neulomassa mysteerihuivia.
Minä en yleensä ehdi mukaan mihinkään neuletrendeihin, vaan teen niitä aina monta vuotta muiden jälkeen. Nyt kuitenkin tapahtui sellainen ihme, että neuloin jotain mitä "kaikki muutkin" ainakin Instagramissa neulovat. Neuloin nimittäin Seleste-teepaidan.
Seleste teepaidassa on kaunis pitsikaarroke, jossa tehdään myös aika monta nyppyä. Kaarrokkeen neulominen olikin niiden takia aika hidasta. Mutta kun kaarroke valmistui loppu neule syntyi ihan huomaamatta.
Tykkään kovasti siitä miten paita aloitettiin putkimaisella aloituksella, jolla syntyy kaunis efekti, että silmukat jatkuvat nurjalle puolelle. Myös helman ja hihojen silmukoiden päättelyyn ehdotettiin sewn tubular bind off -tekniikkaa, jolla syntyy samanlainen efekti. Ne tekevät paidasta viimeistellyn näköisen.
Langaksi tähän paitaan halusin jotain lankaa, joka sisältää pellavaa. Vaihtoehtoja oli useampi, mutta lopulta päädyin Järbon Coliniin, koska sitä sai nettikaupasta, josta olin tilaamassa lankaa siskon sukkiin ja siinä oli vaihtoehtona tämä kaunis liila sävy. Lanka osoittautui aika pöllyäviksi. Neulottuani joka paikka oli täynnä pientä höytyvää.
Olen ihaillut Sari Nordlundin neulemalleja jo kauan, mutta nyt minulla taitaa olla aika buumi menossa hänen malleistaan. Ensin valmistui Pohjantähti-mekko ja nyt heti perään Seleste teepaita. Moni muukin hänen mallinsa houkuttelisi, enkä ole vielä edes päässyt tutkimaan hänen uutta kirjaansa. Ehkä kuitenkin nyt seuraavaksi neulon jotain jonkun muun suunnittelemaa.
Keskeneräisten käsitöitteni valmiiksi saattaminen jatkui. Pohjantähti-mekon jälkeen ompelin valmiiksi housut, jonka kaavat leikkasin kankaasta jo helmikuussa. Ja näidenkin housujen ompelua aloin suunnittelemaan jo lähes vuotta aiemmin heti ohjeen ilmestyttyä Suuressa Käsityölehdessä 3/2020. Kankaankin hommasin jo silloin, mutta jotenkin niiden aloittaminen taas jäi.
En muista koskaan onnistuneeni kovin hyvin housujen ompelussa. Ajattelin, että ehkä tämä malli olisi riittävän yksinkertainen, että saisin käyttökelpoiset housut. Housuissa on takana kuminauhavyötäröllä, joten sen suhteen koko ei ollut niin tarkka, enkä joutunut ompelemaan vetoketjuja tai nappeja. Kiva yksityiskohta mallissa oli reisitaskut.
Aivan viimeiseen asti arvoin haluanko lahkeisiin ohjeen mukaisesti kuminauhat. Lopulta jätin ne pois. Minusta tuntuu, että suorat lahkeet olisi käytännöllisemmät.